Huh, nyt alkaa kiireet jo vähän helpottaa ja on aikaa taas keskittyä bloggaamisen ihmeelliseen maailmaan. Pari viime viikkoa on siis ollut yhtä huiskausta: aikuiskouluttajan pedagogiset, gradusemma ja kaikenkarvaiset muutkin opiskeluhommat pyörähtivät käyntiin. On tullut vähän bailattuakin ja vietyä Varpua paimentamaan ja agilityyn. On ollut töitä ja monenmoista pientä projektia. Paljon hommaa siis. Mutta miksi mää otan näin reilusti hommaa ja tekemistä elämään, jos ei kerta aikaa (ja järkeä) ei oikeestaan ole. Vastaus on helppo: mää olen tunneihminen ja musta tuntuu hyvältä tehdä kaikenlaista ja pitää itseni liikkeellä.
Oon tehnyt aina tosi paljon päätöksiä sydän edellä: jos jokin tekee onnelliseksi, mutta vaatii vaan enemmän järjestelyjä, niin ei siinä mitään. Hyvä esimerkki on tää mun Jyväskylään muutto: opinnot jäi Helsinkiin, enkä ollut hommannut täältä vielä töitäkään, mutta ne olivat pikku asioita sen rinnalla, että pääsin muuttamaan miekkosen kanssa yhteen. Sama viime viikonloppuna: lauantaina oli serkun ja kaverin yhteissynttärit, mutta sunnuntaina piti lähteä ajamaan jo viideltä aamulla kohti Someroa, jossa olisi Varpulle paimennusta tiedossa. Ja mitä mää teen? No meen niihin molempiin ja tuloksena oli kahen ja puolen tunnin yöunet ja armoton väsymys, mutta mitä siitä: oli ihan älyttömän hauskat paardit ja myös tosi jännää päästä testailemaan Varpulla paimennusta.
Tietysti joku järki pitää aina pitää matkassa, eihän tässä elämässä muuten pärjää, ellei ajattele vähän siltäkin kantilta. Kuitenkin jos järkeä on siellä pohjalla, niin sit mun mielestä voi ihan hyvin mennä tunne edellä: asiat vaatii ehkä enemmän järjestelyjä, mutta ne on kuitenkin mahdollisia. Vaikka siis saattaakin kuulostaa siltä, ettei mukana ole järjen häivääkään. Tietysti välillä tuntuu tosi raskaalta, kun yrittää mahduttaa kaiken mielenkiintoisen, ihanan ja kivan samaan pakettiin ja sit sitä ihmetteleekin, että miten voi stressata näin paljon. Mutta silloin mietin myös sitä huippua fiilistä, joka tulee, kun saa vaikkapa ne kaikki hommat tehtyä. Se on jotain niin korvaamatonta ja ihanaa.
Ootko sää tunne- vai järki-ihminen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti