Ihanneminä

Mulla ja monella muullakin meistä elämään kuuluu tiiviisti erilaisia tavoitteita, toiveita ja ihanteita: millainen haluaisin olla, mitä haluaisin tehdä, millaisen elämän haluan. Mää mietinkin, että jos elämä vaan menis suunnitelmien mukaan ja kaikki ne omat toiveet ja tavoitteet olisi ollu tähän mennessä mahdollista toteuttaa, niin millaista elämää nyt eläisin. Kokosinkin tähän postaukseen kaikki haaveet, jotka ovat vielä nimenomaan toiveissa, eivätkä todellisuudessa. Ja niitähän on vaikka minkälaisia: suuria ja pieniä, helpommin toteutettavia ja enemmän aikaa vaativia.

Millainen on siis ihanneminä?

♥ No ainakin roikkuisin vähemmän somessa: välillä sitä aikaa vaan menee puhelimella turhankin paljon ja sit samalla kaikki muu jännä ja mielenkiintoinen jää huomioitta. Tää on onneksi kuitenkin sellainen asia, jonka saa korjattua nopeasti ja helposti, kunhan kärsivällisyys riittää. :D

♥ Olisin jo valmistunut: aloittelin yliopistossa viisi vuotta sitten, joten tää seuraava on mun kuudes (ja kaiken järjen mukaan) viimeinen opiskeluvuosi. Tavoitteena mulla oli kuitenkin jättää opiskelijaelämä taakse viidessä vuodessa, mutta sivuaineiden ja pakollisten kurssien kanssa sekoilu venytti kandintutkintoa vuodella. Olis pitänyt ottaa asioista enemmän selvää!

♥ Lukisin enemmän: oon aina tykännyt lukea, mutta opiskelut vähän verottaa mun lukutoukkailua: kun on koko päivän (tai okei, ehkä vaan muutaman tunnin) vääntänyt esseetä tai lukenut tenttiin, niin ei vain yksinkertaisesti jaksa lukea mitään muuta. Tää harmittaa tosi paljon, koska kirjat mukaansatempaavine stooreineen on jotain niin ihanaa!

♥ Tekisin to do -listalta hommat heti: tämä todellakin! Vaikkei multa yleensä jää mitään ihan sinne viimetinkaan, niin vähän liikaa tulee kuitenkin aina lykkäiltyä monia sellaisiakin hommia, jotka olis silmänräpäyksessä hoidettu pois päivänjärjestyksestä.

♥ Olisin äiti: mulla oli haaveena  tulla äidiksi 25-vuotiaana, mutta sekin pääsi vähän lykkääntymään, kun ajattelin sittenkin opiskella rauhassa loppuun ja hankkia vähän työkokemustakin ennen perheen perustamista. Eihän se ole mulle se kaikista toivotuin vaihtoehto, mutta näillä mennään ja toisaalta kun opiskelut alkaa olla jo loppusuoralla, niin ajatus oman alan töistäkin innostaa entistä enemmän.

♥ Piirtäisin enemmän: hemmetti kun rakas harrastus on kiireiden takia jäänyt paljon vähemmälle. Mutta onneksi tää on helppo korjata: kynä käteen ja piirtämään siis!

♥ Jättäisin herkkujen mättämisen vähemmälle: okei, tää on ehkä toteutunut jo osittain, mutta edelleen tavoitteena olis se lapsuudesta tuttu karkkipäivä kerran viikossa. Toisaalta mietin, ettei se yksi muutama DaCapo tai pulla keskellä arkea voi tätä koko tavoitetta romuttaa.  Tai niin ainakin tää sokerihiiri haluaa uskoa!

Siinä niitä nyt oli muutamia juttuja, mutta ei varmastikaan kaikkia. Itselle on tullut asetettua niin tavattomasti tavoitteita ja samalla tällainen unelmoija rakentaa pilvilinnoja ja haaveita niin paljon kuin ehtii. Yksi päivä kun valitin siitä, etten ole vieläkään valmistunut tai äiti, niin miekkonen totesi siihen, ettei yksi ihminen voi mitenkään saavuttaa kaikkia tavoiteitaan ja haaveitaan aina juuri siinä ajassa kun haluaisi. välillä pitää elää tässä hetkessä, eikä jossain kaukana tulevaisuudessa. Siinä hän on kyllä ihan oikeassa. Ja kun tarkemmin mietin, niin mullahan on tässä ja nyt kaikki paremmin kuin hyvin: mulla on aivan huippu mies, ihana koira, paras perhe, superrakaita ystäviä, opiskelut unelma-alalla sekä mukavia töitä siinä ohella. Unelmista ja tavoitteista en tietenkään luovu, mutta ehkä välillä pitäis vaan laskeutua pilvilinnoista alas ja huomata, että maanpinnallakin on hyvä olla. Joten ehkä nyt siis vain laitan aurinkolasit nokalle kuin Horatio konsanaan ja nautin elämästä tässä ja nyt.

Millainen on sun ihanneminä?

Sammaltakki ja sammaleinen tulevaisuus

Pari postausta takaperin puhuin toisestakin vaatekappaleesta, jonka olin ensin tyrmännyt täysin, mutta muuttanut mieltäni ja ostanut sen kuitenkin. Tadaa: tässä on siis uusin takinkääntötemppu eli vihreä tekoturkistakki eli sammaltakki. Olin viime lauantaina serkun kanssa kahvilla ja käytiin siinä samalla koluamassa viimeiset alet läpi, koska hei, kaikki alennetut vaatteet olivat Ginassa vain sen viisi erkkiä, joten pakkohan sinne oli mennä. Ja tässä lopputulos:

Takki: Gina Tricot//toppi: Vero Moda//housut: Stradivarius//kengät: Kenkämarski

Tuo takki on mukavan lämmin päällä ja aivan ihanan pehmeä! Sitä tulee varmasti käytettyä paljonkin nyt syksyn tullessa, mutta kaikkialla muualla paitsi kotona siis: Varpu nimittäin tykkää myös mun sammaltakista, mutta toisin kuin mää näen sen vaatteena, Varpun mielestä se on maailman paras purulelu. Niinpä taitaa sammaltakin paikka olla siellä missä sammaleenkin: ulkona.

Sammal muistuttaa mua myös kovaa vauhtia lähestyvästä syksystä, joka puolestaan tuo mieleen myös viimeisen opiskeluvuoden alkamisen. Nyt olisi aika aloitella gradua ja suorittaa puuttuvat kurssit, joita ei tosin onneksi ole paljoa. Ja se siitä. Ajatella, kohta tää opiskelijaelämä on ohi ja olen valmis työskentelemään opettajana. Ja sitten voinkin alkaa suuntaamaan kohti niitä muitakin suuria unelmia eli naimisiinmenoa ja perheen perustamista. Mun tulevaisuuden haaveet meneekin just vähän siihen perus mies, lapset, koira, omakotitalo ja Volvo Lada. Ja siihen lisänä pari vuohta tai lammasta. Tästä koko yhtälöstä onkin jo mies ja koira, mutta sit valmistumisen ja työllistymisen jälkeen olis vihdoin sopiva aika alkaa toteuttaa myös näitä muita unelmia.

Näitä omia tulevaisuudenhaaveita maalaillessa olen välillä törmännyt mielipiteisiin, että tollanenhan on ihan helvetin tylsä tavoittelunkohde ja että eikö elämällään pitäisi tehdä enemmän: tulisi matkustella, hankkia ehkä toinen koulutus, edetä uralla jne.. Vierivä kivi ei sammaloidu. Mää en kuitenkaan taas näe noita asioita sellaisina, joihin mää haluaisin tähdätä. Ei niissä siis tosiaankaan mitään vikaa ole tietenkään, ne ei vaan tunnu omilta. Samalla tavalla, kun jollekin toiselle taas ajatus lapsista, omakotitalosta ja koirasta tuntuu vieraalta. Silti mulla on ollut välillä pientä kriiseilyä näiden asioiden kanssa, koska saattaahan se näyttää joidenkin silmiin elämän hukkaan heittämiseltä. Vihdoin oon kuitenkin alkanut tajuta, että jos mun haavetulevaisuus ei kuulosta omasta mielestä elämän tuhlaamiselta, niin silloin se ei myöskään sitä ole. Saattaahan mun elämä näyttää joidenkin mielestä sammaloitumiselta, mutta niin pitkään kun itse oon tyytyväinen omiin valintoihin, niin voin sit sammaloitua ihan rauhassa hyvällä omallatunnolla.

Oikeastaan "vierivä kivi ei sammaloidu" tarkoittaa eri kulttuureissa ei asioita. Me ollaan totuttu siihen tulkintaan, että pitäis pysyä liikkeessä, mutta joissain toisessa kulttuurissa ajatellaan, että jos ei ikinä pysähdy, niin mitään pysyvää tai pitkäaikaista ei ehdi kertyä. Tää on mun mielestä hyvä esimerkki siitä, kuinka jokainen tekee elämästään oman näköisensä. Toiselle sammal on kauhistus, toiselle ihastus. Ja niin sen pitää mennäkin.

Saatiinpa sammalleesta nyt syvällistä pölinää aikaan, huh. Mutta samalla tuli höpöteltyä myös niitä asioita, joita on tullut lähiaikoina pohdittua aika paljon ja samalla pääsin näyttämään meikäläisen taitoja aasinsiltojen rakentajana. Mikälie karjalaisista juurista kajahtava juttu sekin. :D

Onko sulle elämän sammaloituminen kauhistus vai ihastus? Millainen tulevaisuus olis just sulle unelma?

Teini-Eltsu vs. Eltsu 26 wee

Eräänä kauniina päivänä (ja niitähän heinäkuussa riitti) aloin miettiä kuinka paljon mun ajatukset ja suunnitelmat ovat olleet muutoksen pyörteissä. Tosi monet asiat ovat toisin, kun vertaa sinne kymmenen, kahdeksan tai ihan kuudenkin vuoden taakse. Oikeastaan niitä juttuja tuli mieleen sen verran, että niistä saa koottua kunnon postauksen, joten päästetään taas teini-Eltsu ajatuksineen vierailemaan blogiin (täältä löytyypi lisää) ja katsotaan, miten on mietteet muuttunu, kuvien kanssa totta kai!

Tulevaisuuden unelma-ammatti

Eltsu 16 wee: Ehdottomasti kääntäjä tai graafinen suunnittelija.

Eltsu 26 wee: Kaiken tän välillä suunnitelmat ehti muuttua vaikka kuinka monta kertaa: välivuoden alussa halusin kirjastonhoitajaksi, fuksivuonna saamelaiskielten tutkijaksi, sitten taas kääntäjäksi, mutta vähitellen se oikea polku on alkanut löytyä: mää haluan opettaa maahanmuuttajille suomea. Se tuntuu just sellaiselta alalta, jossa saan käyttää mun vahvuuksia. En olisi uskonut silloin 16-vuotiaana, että opettaja vois olla se mun valinta.

Perhe?

Eltsu 16 wee: Ei lapsia missään vaiheessa. Naimisiin olis kuitenkin kiva päästä.

Eltsu 26 wee: Ainakin kaksi lasta, mielellään kolme. Mää kuulun just niihin "Kyllä se mieli muuttuu" -tapauksiin ja muistankin joskus parikymppisenä ajatelleeni, että kyllä se yksi lapsi olis kiva, mutta nyt lukumääräkin on kasvanut. :D Ja tällä nyt en tietenkään tarkoita, että kaikille kävis näin ja on toki niitäkin jotka seisovat päätöksensä takana vielä aikuisenakin. 

 

  Tyyli

Eltsu 17 wee: mustaa, mustaa, mustaa ja goottityyliä tyllihameineen, renksuhousuineen ja korsetteineen.

Eltsu 26 wee: Kyllähän se hevi vielä vaatteissa näkyy mustan suosimisena, mutta nykyään on tullut värejäkin mukaan ja myös sellaista omaa tyyliä. Toisaalta välillä tuntuu, että muistutan pukeutumisen puolesta jotain tsekkiläisestä animaatiosta karannutta hahmoa, kuten tulevassa postauksessa saadaan nähdä. 

Sisustus

Eltsu 18 wee: Mahdollisimman goottia, mustaa ja ehkä vähän punaista. Mutta ei missään nimessä mitään muita värejä. Seinillä pitää olla paljon kortteja ja tauluja.

Eltsu 26 wee: Kortit ja taulut on kyllä pysyny sisustuksessa mukana! Mutta muuten ääni kellossa on vähän muuttunut. Suosin kyllä edelleenkin aika paljon mustaa, valkoista ja harmaata, mutta värejäkin on hillitysti mukana. Tykkään koristella kämppää, mut siinäkin yritän olla tarkka, ettei näytä ihan täyteen ahdetulta ja sotkuiselta. Mun seuraava haave olis hankkia hyllyyn samovaari maatuskojen kaveriksi.

 

Meikki

Eltsu 20 wee: Pesukarhu. Oikeastaan vaan kajaalia ja mustaa luomiväriä.

Eltsu 26 wee: Rajauksia suosin edelleen, mutta vähän hillitympinä. Muuten taas käytän meikkiä enemmän kuin teininä: päivittäisessä käytössä on ripsaria, kulmageeliä, poskipunaa ja välillä sit myös huulikiiltoa tai -punaa. 

Kotikaupunki

Eltsu 20 wee: Ei muuttoa pk-seudun ulkopuolelle missään nimessä, ei edes opiskeluiden perässä. 

Eltsu 26 wee: Surullisia uutisia sulle teini-Eltsu: Jyvääskylään tuut päätymään kuitenkin! :D Ja eikä siinä, vaikka mulla oli silloin teininä noin voimakas mielipide, en silti koskaan oikein tuntenut kuuluvani pk-seudulle. Jyväskylä on mulle just hyvä kaikin puolin. 

Hiukset

Eltsu 16-20 wee: Mustat, mustat punaisilla raidoilla (tää oli kyl pahin), ruskeat, tummanruskeat, ruskeat punaisella liukuvärjäyksellä... siinä tais olla kaikki. Ainakin toivottavasti :D

Elstu 26 wee: Vaaleanruskeat raidat ja pohjana oma tummanruskea, vähän punaiseen taittava väri. Tää idea syntyi vähän vahnigossa, kun värjäsin hiukset punaisesta takaisin ruskeiksi loppukeväästä ja tosi lämmin kesä haalisti ne tällaisiksi. Siitä olikin sit helppo lähteä vaan pitämään tätä yllä. Ihanan vaivatonta ja hiuksetkin kiittää!

Viiden vuoden päästä?

Eltsu 20 wee: Opiskelut kirjastonhoitajaksi olis loppusuoralla. Koti edelleen pk-seudulla ja koiriakin löytyisi kaksi.

Eltsu 26 wee: Eipä parikymppisenä kaavailtu elämä mennyt ihan suunnitelmien mukaan: koiria tosiaan löytyy, mutta yhden kappaleen verran. Opiskelut ohjautui vähän muualle kuin silloin oli tarkoitus ja samoin kaupunki ehti muuttua myös. Mutta mitä suunnitelmia mulla on tällä hetkellä viiden vuoden päähän? No, ensinnäkin haluaisin olla silloin äiti, opettaa suomea maahanmuuttajille, olla onnellisesti naimisissa ja ehkä meillä olis myös toinen koira Varpun kaverina. Katsotaan siis mitä tapahtuu. 

Miten sun elämä ja ajatukset on muuttunu vuosien aikana? Mikä yllätti eniten? Olis kiva kuulla myös teidän tarinoita!

Eltsu 25 wee

 Täytin tänään 25 vuotta, huh neljännesvuosisata! Kuitenkin on ihan mukavaa kun ikää (ja ehkä sitä viisauttakin) tulee enemmän, mutta silti ikäkriiseilen joka ikinen vuosi uutta, pelottavan suurta lukua. Mutta ehkä mää vielä joskus opin. Ei vaan paljoa lohduta, että nyt tän ikäsenä mun aivot on huippuunsa kehittyneet ja tästä suunta on vain alaspäin. :D Joo, siis näin "tarpeellisia" tietoja muistan psykantunneilta. Mutta kuitenkin, kyllä tää 25 vaikuttaa ihan mukavalta iältä ja aion nauttia tästä vuodesta! Ja tässä teille murusille mun synttäreiden kunniaksi 25 faktaa!

1. Haluaisin matkustaa Islantiin tai Irlantiin

2. Osaan heiluttaa sieraimiani

3. Rakastan kuplamuovia! Paras stressilelu ikinä!

4. Haluan joskus Ladan. Sellainen myrkynvihreän kasari-Ladan.

5. Olen joskus syönyt makeanhimoon sokeria suoraan paketista.

6. Oon ihan kamala penkkiurheilija: hypin tasajalkaa sohvalla ja huudan, kun tuomari tekee (mun mielestä) väärän ja maailman epäoikeudenmukaisimman päätöksen.

7. Muutenkin telkkaria katsoessa höpötän koko ajan ja sekös vasta kaikkia riemastuttaakin. Unelmoin hakevani joskus Sohvaperunoihin, koska hei, kerrankin jotain, jossa olisin luonnonlahjakkuus.

Toppi, hame ja sukkikset: H&M

8. Inhoan graavilohta

9. Haluaisin joskus omistaa muutaman lampaan.

10. Tykkään käydä aina silloin tällöin taidenäyttelyissä.

11. Mun mielestä kukaan ei ole koskaan ikinä milloinkaan liian vanha katsomaan Disney-leffoja!

12. Disneystä tulikin mieleen, että mulla oli tosi pitkään leukakompleksi (jostain alle 10-vuotiaasta ihan viimevuosiin), joka lähti Kaunottaren ja Hirviön limaisesta Gastonista. :D

13. Olen tosi hidas tekemään päätöksiä.Varsinkin jogurttihyllyn luona menee ikuisuus ja puoli vuotta,

14. Kyttään säätä melkein koko vuoden, keväällä pitää olla aurinkoista, kesällä lämmintä, talvella lumista... Syksy on ainoa, joka on aina hyvä, satoi tai paistoi. Joskus 9-vuotiaana huomasin, että yön aikana on tullut kunnon takatalvi ja menin takaisin peiton alle itkemään tätä kamalaa katastrofia. :D

15. Haluaisin kolmannen tatuoinnin ja se onkin jo suunnitteilla.

Paita: BikBok/Housut: Vero Moda/Vyö: kirppari

16. Mulla on pieni rako yläetuhampaiden välissä.

17. Peltiboksit ovat ihania: käteviä, mutta käyvät koristeista!

18. Kiinalainen ruoka on parasta! Tää sama on myös mun siskoilla: kerran piti mennä kahville, mutta päädyttiinkiin kiinalaiseen!

19. En voisi ikinä hypätä benji- tai laskuvarjohyppyä, huh.

20. Tykkään katsoa tosi paljon skandidekkareita. Beckit ja Wallanderit on parhaita!

21. Haluaisin keinutuolin.

22. Tykkään kaikista hölmöistä hömppäsarjoista: tällä hetkellä on menossa jenkkien Ensitreffit alttarilla, Catfish, Suomen surkein kuski ja Amazing Race.

23. Mulla on kamala hammaslääkärikammo.

24. Rakastan vanhoja mainoksia!

25. Olen tosi huono olemaan täydessä hiljaisuudessa. Aina, jos olen pidempiä aikoja yksin, laitan telkkarin päälle tai kuuntelen musiikkia. En osaa olla ilman taustamelua. :D

Mutta nyt mää menen syömään lisää kakkua ja nauttimaan tästä päivästä! Mukavaa viikonloppua puluset!

Neiti Kevät

Tällä viikolla saatiin nauttia niin keväisistä ilmoista ja huomasin, että päiväthän alkaa jo oikeasti pidentymään ja se vuoden pimein aika on jo väistynyt. Linnutkin lauleskelevat jo aamulla ja silloin on kiva tarpoa salille tai töihin. Ja se valoisuus, herääkin paljon paremmin. Eilen sitten lumet tuli ryminällä maahan ja siihen loppui keväinen fiilis. Mutta toisaalta hyvä, että talvi jatkuu, onhan vasta helmikuu.

Ehdin kuitenkin innostua keväästä niin paljon, että ostin kirkkaanvihreän kajaalin. Tai sitten innostuin Sokoksen remppa-alesta, jossa jo ennestään alennetuista tuotteista sai vielä 20 prossan alennuksen. Joten NYX:in kajaali lähti mukaan 60 prossan alella eli kolmella erkillä, ei paha. Hauskaa tuossa on vielä se, että kajaalin sävyn nimi on Esmeralda. Mulla on nyt siis nimikkoviinin lisäksi myös nimikkokajaali. Seuraavaksi se vois kyllä olla suklaa, sopis vähän paremmin mun luonteeseen.

Kajaali on tärkeä osa mun meikkailua ja vihreä on puolestaan tullut tutuksi luomivärin muodossa. Ensin kuitenkin vähän arastelin tämän kajaalin ostamista, koska se vihreä luomiväri on sellainen metsäisen tumma ja tämä puolestaan on tosi kirkas. Rohkaistuin kuitenkin halvan hinnan ja kajaalin nimen takia ostamaan sen: jos en tykkäisikään, niin ainakaan en ole kaatanut talouttani yhden kajaalin takia. Ja kannatti ottaa riski, koska tykästyin kirkkaampaan sävyyn tosi paljon! 

Odotan, että pääsen käyttämään tuota sävyä varsinkin keväämmällä, kun puut ovat hiirenkorvilla ja ulkona on muutenkin vihreämpää. Muutenkin jo kirkas vihreä tuo mieleen kevään ja sen avulla sitä voikin jo vähän etukäteen fiilistellä. Olen ehdottomasti neljän vuodenajan ihminen, mutta aina jonkin vuodenajan lopulla alan jo hoputtaa seuraavaa: olispa jo lämpösempää, toivottavasti ei tule enää lunta. Nyt kuitenkin vielä helmikuun puolella lumet saavat olla maassa ihan rauhassa ja alan vouhottaa vasta maaliskuussa.

Ja aika voi mun puolesta kuluakin vähän hitaammin, koska huhtikuussa tulee se 25 vuotta mittariin. Eikä siis siinä, eihän 25 ole yleisesti ottaen mitenkään paljon, mutta se tuntuu kuitenkin tosi aikuiselta iältä. Tiedän, että nauran tälle väitteelle kymmenen vuoden päästä, mutta nyt se vaan kuulostaa niiiin kypsältä iältä. Ja siis en tarkoita sitä niin, että pelkäisin ottaa vastuuta tai en osaisi olla aikuinen, vaan mulle se on vain muistutus siitä, että aika tosiaan kuluu. Toivon kuitenkin joskus olevani sellainen viisas vanha nainen ja siihenhän sitä aikaa tarvitaan! Vaikka ikää tuleekin, niin mun mielestä ei todellakaan tarvitse vakavoitua ja rauhoittua täysin. Niin kauan kuin ottaa vastuuta, osaa käyttäytyä ja  huolehtia itsestään, niin saa myös ollakin vähän lapsenmielinen: innostua pienistäkin asioista, ihastella kaikkea söpöä tai ihan vaikka ostaa kaupasta niitä ällömakeita muroja, jos mieli tekee.