maanantai 8. lokakuuta 2018

Asperger tässä ja nyt

Nyt on aika palata taas arkeen tän aikamoisen viikonlopun jälkeen. Perjantaina oli siis kirjaimellisesti Perjantai-hommia ja oli kyllä aivan mahtava kokemus! Teen ehdottomasti tässä tän viikon aikana postauksen, jossa kerron tarkemmin tuon päivän kaikenkarvaisista fiiliksistä sekä totta kai itse kokemuksesta. Ja hei, jos jakso jäi katsomatta, niin se löytyypi Areenasta!

Perjantain tarjoama jännitys sai kuitenkin jatkoa hyvinkin nopeasti, koska Varpu järkkäsi meille lauantaiksi ihan tarpeeksi aktiviteettia: muutama päivä aiemmin oltiin jo käyty elukkalääkärissä suolitukosepäilyn takia, mutta selvittiin sieltä ihan röntgenkuvilla ja nesteytyksellä, ja Varpu olikin ihan oma itsensä sen jälkeen. lauantaina oireilu kuitenkin palasi ja se oli sit päivystykseen mars. Otettiin taas kuvat ja siellä näkyi nyt ihan kunnon tukos. Lääkäri sanoi, että hyvin todennäköisesti olis leikkaushommat tiedossa, mutta se päätös tehtäisiin sit seurantakuvista. Ennen niitä Varpu pääsi tiputukseen ja sitten lenkille. Ja seurantakuvat kannatti ottaa, koska tukosta ei enää näkynyt, vaan se oli hajonnut ja liikkunut eteenpäin. Sen jälkeen Varpu oli vielä hetken tiputuksessa ja sitten päästiin kotiin. Oli kyllä aikamoinen kokemus ja hirveä huoli toisesta. Onneksi kaikki kuitenkin kääntyi parhain päin.

Mutta siis nyt vihdoin ja viimein tän postauksen aiheeseen! Pyytelin muutama viikko takaperin postaustoiveita Assburgerista ja Ilonalta heitti, että voisin kirjoittaa siitä, miten Asperger näyttäytyy omalla kohdalla. Tää aihe on on just sellanen, ettei sitä voi korostaa liikaa, koska sillä näytetään, kuinka autisminkirjo on nimen omaan kirjo: oireet ovat niin erilaisia meillä jokaisella. Kiitos siis Ilonalle!


Kuten mää oon monesti täällä bloginkin puolella höpissyt, niin tää oireyhtymä on mulle hankala paikka siinä mielessä, ettei mulla ole niitä stereotypisina pidettyjä oireita. Mulla ei ole ollut erityismielenkiinnonkohteita tai aistiyliherkkyyksiä (nekin oli kyllä silloin lapsenakin tosi lieviä) moneen, moneen vuoteen. Lisäksi mulla ei ole sosiaalista kömpelyyttä, ongelmia lukea ihmisten eleitä tai ilmeitä, vaikeuksia asettua toisen saappaisiin, katsoa silmiin, kestää kosketusta ymmärtää kielikuvia, yksinolon kaipuuta yms. Lisäksi sosiaalisena häärääminen ei väsytä mua pätkääkään, vaan saan siitä enemmänkin energiaa lisää. Olis joo ehkä helpompi luetella kaikki ne oireet, jotka mulla on, koska se lista olis lyhyempi. Ongelmana siinä kuitenkin on, että monesti ajatellaan, että pakko siellä on olla jotain enemmän. Siksi musta tuntuu edelleen helpommalta pälättää ensin ne oireet, joita mulla ei ole ja vasta sitten kertoa siitä, millainen burgeri mää oon.


Mulla on siis aina ollut Asperger lievän raameissa, mutta lapsena oireita kuitenkin oli vähän enemmän (niistäkin tulee oma postauksensa tässä päivänä jonain. :)) Ajan, perheen tuen ja terapian myötä oireita alkoi kuitenkin tippumaan matkasta ja lievenemään entisestään. Nykyään mulla ei siis ole muuta kuin epätasainen kykyprofiili ja emotionaalinen haavoittuvaisuus. Ja ei hei mitään niin huonoa, etteikö jotain hyvääkin: mulla on edelleen hyvä muisti. Asperger ei näy mun arjessa mitenkään tai vaikuta elämään, ihmissuhteisiin, sosiaalisiin kuvioihin tai itsenäisyyteen: seurustelen ihanan miehen kanssa, opiskelen yliopistossa, käyn töissä, haaveilen ammatista suomenopena, opetan meidän Varpusesta kunnon koirakansalaista, käyn silloin tällöin bailaamassa... sellasta perus nuoren naisen arkea.


Mutta mitä tarkoittaa epätasainen kykyprofiili tai emotionaalinen haavoittuvuus? Mulla tuo ensimmäinen näkyy siten, että oon hyvä kielissä, mutta aivan susi kaikessa, mihin tarvitaan numeroita. Surkeista matikantaidoista huolimatta pärjään kuitenkin arjessa, en mää nyt sentään niin pihalla ole. :D Epätasaisella kykyprofiililla on onneksi myös se hyvä pääty eli kielet taas hahmottuu mulle helposti. Vähän laidasta laitaan meininkiä siis.

Entäs sitten tuo emotionaalinen haavoittuvaisuus? Mää kutsun sitä myös bambisyndroomaksi, koska se on aikalailla sama kuin ylikiltteys. Mää oon siis se, joka ottaa syyt niskoilleen, vaikka en olis tehnytkään mitään tai yritän viimeiseen asti ymmärtää toista, vaikka se tarkoittaisi ovimattona olemista. Esimerkiksi jos joku valehtelee mulle, niin yritän sivuttaa sen. Näen siis kyllä, jos joku ei puhu totta, mutta en halua uskoa sitä. Laitan siis mieluummin muut itseni edelle vähän liioissakin määrin. Nykyään kuitenkin olen oppinut pistämään pelin poikki, jos mun päältä meinataan rymistellä noin vain. Vielä on silti opittavaa, mutta suunta on onneksi oikea. Ja hei, jos bambisyndroomasta haluaa lukea enemmän, niin siitä löytyypi täältä.

Hyvästä muistista taas on paljon apua. Kauppaan pystyy menemään ilman listaa ja muistan ihan mukavan paljon menoja ja to do -juttuja ilman kalenteriakin. Opiskeluissa tietysti pitää myös ymmärtää sisältöjä, mut mun on kyl pakko tunnustaa, että jos joku kohta tenttikirjasta on ihan täyttä hepreaa, olen painanut sieltä täältä lauseita muistiin ja hyödyntänyt tenteissä. :D Eli jotain hyvää tässäkin oireyhtymässä on.


Asperger ei siis rajoita mua ollenkaan. Ainoa haaste on se, että lätkäistään stereotypialeima otsaan ilman, että muhun on edes tutustunut. Toivoisin, että avoin kohtaaminen olis mahdollisempaa, eikä se vaadi kuin ennakkoluuloista luopumisen. Se ei kuitenkaan ole nopea homma, mutta jo se, että oltaisiin valmiita edes vähän kyseenalaistamaan niitä omia mielikuvia olis jo suuri askel eteenpäin. Kohdatkaa siis vaan rohkeasti ja avoimin mielin. Antakaa jokaisen burgerin määritellä Asperger itse, älkääkä Aspergerin määritellä heitä. Se on jo paljon.

4 kommenttia:

  1. En oo ikinä kuullut että emotionaalinen haavoittuvaisuus tekis kenestäkään aspergerin tai liittyis edes siihen sen kummemmin. Voiko sulla edes olla diagnoosia, kun edes sosiaaliset tilanteet ei aiheuta ongelmia, vaikka ne on yleensä koko aspergerin ydinongelma.

    VastaaPoista
  2. Emotionaalinen haavoittuvuus on piirre, joka on vasta nyttemmin tullut mukaan ja se liitetään varsinkin naisten Aspergeriin. Lisäksi on myös huomattu, että naisten ja miesten oirekuvat on muutenkin erilaisia: naisilla sosiaalisia vaikeuksia on yleensä vähemmän tai ei ollenkaan. Se ei siis ole enää se oireyhtymän keskeisin piirre.

    Vaikka mulla ei sosiaalisia vaikeuksia ole tosiaan koskaan ollutkaan, niin silloin diagnosoimishetkellä mulla oli vähän niitä tyyppillisempiäkin piirteitä eli lievä kuuloyliherkkyys, erityismielenkiinnonkohteita ja lisäksi silloin ihan pienenä mun puhe ja kävely kehittyi hypäyksittäisesti (eli esim. jokeltelu jäi välistä, mutta aloin puhua melkein suoraan lauseita), mikä on autisminkirjolle tyypillistä.

    Olet siinä mielessä oikeassa, että nykypäivänä tuskin saisin diagnoosia, mutta kun se on silloin aikanaan annettu, niin ei sitä voi poiskaan pyyhkiä: Asperger kun ei parane. Lisäksi naisten Aspergeria on alettu nostaa enemmän esiin ja kannattaa tutustua siihen: siellä on enemmän oirekuvia, jotka ei kuulosta tyypilliseltä Aspergerilta ollenkaan. Esim. Milona Sadekallion vlogiin kannattaa tutustua, sieltä löytyy tästä enemmän. :)

    VastaaPoista
  3. Mutta kun oikein tarkkaan ajattelee, niin eikö emotionaalinen haavoittuvuus juuri ole sosiaalisen vuorovaikutuksen ongelma? Kyse ei ole niinkään siitä, että käsitys Aspergerista olisi stereotyyppinen, vaan käsitykset sen piirteiden laadusta ovat yleistäviä ja rajoittuneita. Mitä ovat sosiaaliset ongelmat? Entä aistiyliherkkyydet, tai erityismielenkiinnonkohteet? Mitä ne eivät ole? Määrittelykysymyksiä. Lopulta päädytään vain erittelemään normaalia ja epänormaalia käytöstä, joiden välille on samalla tavoin vaikea vetää selvää rajaa.

    Aspergerissahan on periaatteessa kyse poikkeavasta kokemisen tavasta, joka heijastuu eri ihmisistä erilailla. Olen itse naispuolinen kirjolainen, ja minulla on monia klassisia AS:aan liitettyjä piirteitä (niin kuin ne tavataan ymmärtää). Toisaalta olen myös introvertti, ja persoonallisuuteni (testien mukaan INTJ) saa minut sopimaan tuohon muottiin paremmin. Jos olisin ulospäin suuntautuneempi, saattaisin olla enemmän Esmeraldan kaltainen assi.

    Voin samastua emotionaaliseen haavoittuvuuteen sikäli, etten osaa ottaa puolia, sosiaalisia rooleja tai seisoa minkään tietyn asian takana, vaan pyrin ymmärtämään kaikkea ja kaikkia perinpohjaisesti, mitään lukkoon lyömättä, vaikka siitä olisikin enemmän haittaa kuin hyötyä. Suurimmat sosiaaliset vaikeuteni juontuvatkin juuri tästä piirteestä: lauma ei kelpuuta sitä joka ei ajattele/toimi pelkästään lauman edun mukaisesti.

    VastaaPoista
  4. Mitkä oli ne oireet, joiden vuoksi sinut lapsena tutkittiin, ja diagnosoitiin assiksi? Ja oliko nimenomaan niistä assi-piirteistä erityisesti sinulle haittaa?

    VastaaPoista