Tappajakoirat valloillaan

Monet ovat varmasti huomanneet, mikä on ollut tämän kesän median lemmikki: tappajakoira, sehän se. Loppukeväästä tähän asti on jatkuvalla syötöllä tullut uutisia näistä tappajakoirista ja niiden hyökkäyksistä, jotka ovat valitettavasti päättyneet muutaman koiran kannalta tosi surullisesti. Lisäksi somessa vouhotaan vähintään samalla teholla: joissain face-ryhmissä on viikoittain useampia aloituksia koskien tappajakoiriksi miellettyjä rotuja ja keskusteluissa on mielipiteiden kirjoa vaikka muille jakaa: joidenkin mielestä tällaiset koirat tulisi kieltää, toiset taas puoltavat koira-ajokorttia ja sitten taas osa on sitä mieltä, että vika on vain ja ainoastaan hihnan toisessa päässä. Tuntuu, että kaikki ovat enemmän tai vähemmän takajaloillaan asian suhteen ja keskustelu onkin ollut välillä tosi kiivasta.

 Myös mulle tää aihe on tosi ajankohtainen: lapparia ei siis taisteluroduksi luokitella, mutta koiranomistajana tietenkin jossain määrin mietityttää, että mitäs jos Varpun kimppuun hyökkää joku tärähtänyt piski. Ja tällä en tarkoita vain bull-tyyppisiä rotuja, vaan ihan yleisesti kyllähän se hyökkäysmahdollisuus pelottaa, vaikkei se tietenkään meidän lenkkejä tai arkea muutenkaan varjosta. Ihan normaalisti tässä eletään ja ulkoillaan.

Eniten mietittyttääkin tilanne yleensä: miksi tällaista tuntuu sattuvan näin usein? Taustalla vaikuttaa monen mielestä olevan bull-tyyppisten koirien nousu muotiroduiksi, mikä toisin sanoen tarkoittaa sitä, että näitä koiria päätyy myös vääriin käsiin: egobuustiksi, munanjatkeeksi, pelotteeksi muille... lista on pitkä. Lisäksi on valitettavan paljon näitä, jotka kieltävät koiran alkuperäisen käyttötarkoituksen: se oma rakas tappaa korkeintaan vain pusuilla. Tämä on mun mielestä aika huolestuttavaa, koska vaikka koulutuksesta vastaisi kuinka hyvin tahansa, se alkuperäinen käyttötarkoitus vaikuttaa kuitenkin siellä taustalla ja pitäisi ottaa aina huomioon. Kyllähän mekin kiinnitetään tosi paljon huomiota esimerkiksi ohituksiin ja haukkuherkkyyteen, koska lapinkoira on alunperin paimen ja vaikkei se enää mikään true paimenrotu olekaan, ne piirteet on yhä siellä taustalla. Siksi meidän pitää huolehtia, että lenkkeilijöiden ja pyörien ohi mennään nätisti, eikä niitä saa paimentaa. Sama koskee rotua kuin rotua, myös niitä bull-tyypin koiria eli taustaa ei saa kieltää, vaan ottaa se huomioon arjessa ja koulutuksessa. Sillä tavoin monilta vaaratilanteilta ja ongelmilta vältyttäisiin.

Mitä sitten pitäisi tehdä? Nykyinen tilanne ei selvästikään toimi: mediassa rakennetaan kuvaa bulleista tappajakoirina, osa ihmisistä pelkää hulluna ja alkaa vaatia kieltoja ja lisäksi osa tällaisten koirien omistajista yrittää kieltää rodun alkuperäisen käyttötarkoituksen. Jos multa kysyttäis, niin hyvä ratkaisu olis koira-ajokortti, jolla ehkäistäisiin ainakin osittain koirien päätyminen vääriin käsiin. Ongelma tuskin kokonaan poistuisi, mutta ainakin tällaiset viime aikojen traagiset tapaukset (hyökkääjäkoiran rodusta riippumatta) saataisiin laskuun. Lisäksi meikäläisen mielestä uutisointi on kyllä vähän kökköä siinä mielessä, että bull-tyyppinen koira leimataan välittömästi pitbulliksi. Rodun voi toki ilmoittaa, mutta ensin pitäisi varmistua faktoista, eikä pamauttaa kaikkia tapauksia yhden rodun kontolle.

Mun mielestä näissä jutuissa ei ole vain yhtä syntipukkia, vaan vikaa löytyy vähän puolelta jos toiseltakin. ja ketä ylimääräinen lietsominen ja asioista tappeleminen auttaa?  Ei ketään: jatkuva taistelu vain antaa tilanteen jatkua entisellään, kun osa-puolet ovat niin tujusti toistensa kimpussa ja tilanne velloo sellaisenaan. Pitäisi enemmänkin puhaltaa yhteen hiileen ja keksiä jokin yhteinen ratkaisu ja ennen kaikkea avata silmänsä totuudelle: on totta, että bullien juuret ovat koiratappeluissa, muttei se tee niistä kuitenkaan tappajia, kunhan tämä tiedostetaan ja osataan toimia sen mukaan.

Mitä ajatuksia tää uutisointi herättää teissä?