perjantai 24. elokuuta 2018

Ihanneminä

Mulla ja monella muullakin meistä elämään kuuluu tiiviisti erilaisia tavoitteita, toiveita ja ihanteita: millainen haluaisin olla, mitä haluaisin tehdä, millaisen elämän haluan. Mää mietinkin, että jos elämä vaan menis suunnitelmien mukaan ja kaikki ne omat toiveet ja tavoitteet olisi ollu tähän mennessä mahdollista toteuttaa, niin millaista elämää nyt eläisin. Kokosinkin tähän postaukseen kaikki haaveet, jotka ovat vielä nimenomaan toiveissa, eivätkä todellisuudessa. Ja niitähän on vaikka minkälaisia: suuria ja pieniä, helpommin toteutettavia ja enemmän aikaa vaativia.

Millainen on siis ihanneminä?


No ainakin roikkuisin vähemmän somessa: välillä sitä aikaa vaan menee puhelimella turhankin paljon ja sit samalla kaikki muu jännä ja mielenkiintoinen jää huomioitta. Tää on onneksi kuitenkin sellainen asia, jonka saa korjattua nopeasti ja helposti, kunhan kärsivällisyys riittää. :D

Olisin jo valmistunut: aloittelin yliopistossa viisi vuotta sitten, joten tää seuraava on mun kuudes (ja kaiken järjen mukaan) viimeinen opiskeluvuosi. Tavoitteena mulla oli kuitenkin jättää opiskelijaelämä taakse viidessä vuodessa, mutta sivuaineiden ja pakollisten kurssien kanssa sekoilu venytti kandintutkintoa vuodella. Olis pitänyt ottaa asioista enemmän selvää!

Lukisin enemmän: oon aina tykännyt lukea, mutta opiskelut vähän verottaa mun lukutoukkailua: kun on koko päivän (tai okei, ehkä vaan muutaman tunnin) vääntänyt esseetä tai lukenut tenttiin, niin ei vain yksinkertaisesti jaksa lukea mitään muuta. Tää harmittaa tosi paljon, koska kirjat mukaansatempaavine stooreineen on jotain niin ihanaa!

Tekisin to do -listalta hommat heti: tämä todellakin! Vaikkei multa yleensä jää mitään ihan sinne viimetinkaan, niin vähän liikaa tulee kuitenkin aina lykkäiltyä monia sellaisiakin hommia, jotka olis silmänräpäyksessä hoidettu pois päivänjärjestyksestä.


Olisin äiti: mulla oli haaveena  tulla äidiksi 25-vuotiaana, mutta sekin pääsi vähän lykkääntymään, kun ajattelin sittenkin opiskella rauhassa loppuun ja hankkia vähän työkokemustakin ennen perheen perustamista. Eihän se ole mulle se kaikista toivotuin vaihtoehto, mutta näillä mennään ja toisaalta kun opiskelut alkaa olla jo loppusuoralla, niin ajatus oman alan töistäkin innostaa entistä enemmän.

Piirtäisin enemmän: hemmetti kun rakas harrastus on kiireiden takia jäänyt paljon vähemmälle. Mutta onneksi tää on helppo korjata: kynä käteen ja piirtämään siis!

Jättäisin herkkujen mättämisen vähemmälle: okei, tää on ehkä toteutunut jo osittain, mutta edelleen tavoitteena olis se lapsuudesta tuttu karkkipäivä kerran viikossa. Toisaalta mietin, ettei se yksi muutama DaCapo tai pulla keskellä arkea voi tätä koko tavoitetta romuttaa.  Tai niin ainakin tää sokerihiiri haluaa uskoa!


Siinä niitä nyt oli muutamia juttuja, mutta ei varmastikaan kaikkia. Itselle on tullut asetettua niin tavattomasti tavoitteita ja samalla tällainen unelmoija rakentaa pilvilinnoja ja haaveita niin paljon kuin ehtii. Yksi päivä kun valitin siitä, etten ole vieläkään valmistunut tai äiti, niin miekkonen totesi siihen, ettei yksi ihminen voi mitenkään saavuttaa kaikkia tavoiteitaan ja haaveitaan aina juuri siinä ajassa kun haluaisi. välillä pitää elää tässä hetkessä, eikä jossain kaukana tulevaisuudessa. Siinä hän on kyllä ihan oikeassa. Ja kun tarkemmin mietin, niin mullahan on tässä ja nyt kaikki paremmin kuin hyvin: mulla on aivan huippu mies, ihana koira, paras perhe, superrakaita ystäviä, opiskelut unelma-alalla sekä mukavia töitä siinä ohella. Unelmista ja tavoitteista en tietenkään luovu, mutta ehkä välillä pitäis vaan laskeutua pilvilinnoista alas ja huomata, että maanpinnallakin on hyvä olla. Joten ehkä nyt siis vain laitan aurinkolasit nokalle kuin Horatio konsanaan ja nautin elämästä tässä ja nyt.


Millainen on sun ihanneminä?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti