maanantai 10. huhtikuuta 2017

100 autismia

 Kävin puhumassa 100 autismia -tapahtumassa viime keskiviikkona, jonka tarkoitus oli murtaa autisminkirjoon (johon siis Aspergerkin kuuluu) liittyviä ennakkoluuloja ja stereotypioita. Meikäläisen lisäksi siellä oli muitakin puhujia (aivan huippuja!) ja yleisöä oli tullut paikalle ihan kiitettävästi. Yleensä olen käynyt puhumassa koulutuksissa, jossa ihmisiä on se parisenkymmentä, joten oli ihanaa päästä puhumaan välillä isommallekin porukalle.

Tällä kertaa höpöttelin autisminkirjosta ja parisuhteesta, mutta vähän eri vinkkelistä kuin voisi stereotypisesti olettaa. Niin kuin täällä blogissa olen höpöttänyt, niin mulla on tosi lievä oireyhtymä, johon ei kuulu kommunikaatiovaikeuksia, erityismielenkiinnonkohteita, yksinolon rakastamista tai vaikeuksia ilmaista tunteita tai asettua toisen saappaisiin. Myös läheisyys ja hellyys on mulle äärimmäisen tärkeitä, parisuhteen kulmakiviä. Mun oirekuvan epätyypillisyydestä ja lievyydestä huolimatta multa löytyy yksi Aspergeriin liittyvä piirre, joka vaikuttaa parisuhteeseen ja se on emotionaalinen haavoittuvuus eli sinisilmäisyys ja ylikiltteys. Toi piirre löytyy myös monilta sellaisilta, joilla ei ole Aspergeria ja luulenkin, että olisin tämän suhteen ihan samanlainen myös ilman oireyhtymää.

Emotionaalinen haavoittuvuus liittyy mulla parisuhteeseen siten, että jos mulle sattuu kumppaniksi sellainen miekkonen, joka käyttää mun kilteyttä hyväkseen, niin en halua lähteä heti kyseenalaistamaan, vaan yritän aina viimeiseen asti ymmärtää ja luottaa. Ajan myötä homma johtaa siihen, että musta tulee ovimatto: otan syyt niskoilleni (silloinkin, kun vika ei ole minussa) ja tanssin toisen pillin tahdissa. Mulle on käynyt näin kerran: olin tosi mustasukkaisen miehen kanssa, joka syyllisti minua kaikesta mahdollisesta, kyttäsi, huoritteli ja uhkaili. En voinut käydä baareilemassa ilman syyllistäviä viestejä ja ihan perusshoppailureissunkin aikana tuli useampi puhelu. En kuitenkaan pystynyt nousemaan vastarintaan tarpeeksi nopeasti ja loppujen lopuksi homma meni ihan sairaaksi. Vasta sitten sain kerättyä viimeiset itsekunnioituksen rippeeni ja lähdin. Nykyisen poikaystävän kanssa kaikki on onneksi toisin: hän kunnioittaa minua ja minä häntä, meillä on vahva luottamus ja hän osaa arvostaa sitä mun kiltteyttä ja mukautuvuutta, eikä kävele yli.

Mun mielestä tää aihe oli tosi tärkeää tuoda esille, koska emotionaalisesta haavoittuvuudesta ei kauheasti puhuta: en ollut edes kuullutkaan siitä ennen kokemusasiantuntijakoulutusta. Totta kai olen aina tiennyt olevani ylikiltti, mutta en ole tajunnut, että se voisi liittyä Aspergeriin. Mää halusin myös tuoda esille, että jokaisen aspergerin parisuhde ei ole oman tilan jatkuvaa kaipuuta, kommunikaatiovaikeuksia tai läheisyyden kavahtamista, vaan päältä katsottuna ihan perusmeininkiä, jossa vasta pinnan alta voi löytyä jotain, kuten mulla tää haavoittuvuus. Tärkeintä tässä oli kuitenkin tiedon levittäminen ja sen kautta rohkeuden ja toivon antaminen niille, jotka elävät vaikeissa suhteissa, eivätkä kiltteytensä takia uskalla lähteä, oli Asperger tai ei.

 Kuva: Helin Vesala

Tässä vielä mun asuvalintaa, joka oli kunnon asukriiseilyn takana. :D
 Mekko ja sukkikset: H&M
Bolero: Kirppari
Saapikkaat: Zalando

 Mun pk-seudun reissu ei kuitenkaan ollut paripäiväinen pyrähdys ton tapahtuman takia, vaan oleskelin Espoossa melkein koko viime viikon ja tulin takas Jyväskylään vasta eilen. Viikkoon mahtui vaikka mitä. Ainut vastoinkäyminen oli nää mun opinnot, koska kävi ilmi, että se mun venäjänkurssi ei riitäkään vieraan kielen opinnoiksi, vaan taitojen pitää yltää B1-tasolle. Nyt sitten pänttään saksaa kuin heikkopäinen ja koe olisi 26. päivä. Onneksi saksa on kuitenkin tuttu kieli yläasteelta ja lukiosta, enkä ole sitä niin hirmuisen pahasti unohtanutkaan, vaikka niin vähän pelkäsin. Mutta vinkuminen sikseen, koska muuten viikko meni tosi mukavasti: käytiin siskon ja siskonpojan kanssa Sea Lifessa, koska pienellä on nyt selvästi joku kalavaihe meneillään ja kalojen parissa vierähtikin pari tuntia. Sen jälkeen kävimme vielä kiinalaisessa syömässä ja vähän kiertelemässä kauppoja läpi. 


Perjantaina vedettiin kunnon kakkuähkyt, kun silloin mulla tuli 25 vuotta täyteen. Olin päättänyt, että tänä vuonna vanhenen Espoossa, koska poikaystävällä oli siinä partiokurssi, aikuistoiminnassa kun on mukana. Mun kauhuskenaario olikin, että istuisin yksin verkkareissa kotona mättämässä prinsessakakkua ja katsomassa hömppää, joten Espoo ja perhe voitti tän vaihtoehdon ihan 6-0, totta kai. Ja oli kyllä mukavaa! 

Eilen pakkasin kimpsuni ja kampsuni ja lähdin kohti Jyväskylää. Kävimme poikaystävän kanssa äänestämässä ja loppuilta meni sohvalla prinsessakakkua ahmien telkkaria töllöttäen ja vaalituloksia tiiraillen ja oon kyllä Jyväskylän Vihreään tulokseen enemmän kuin tyytyväinen. Myös oma ehdokas pääsi läpi, mitä ei ole ennen tapahtunut, jee!

Tänään sitten koitti paluu arkeen töiden merkeissä, mikä oli kiva, kun viime viikko meni aika rennosti. Myös syömisten kannalta. Tänään kuitenkin skarppaan ja aloitan sen tekemällä parsakaalipastaa. Tai no okei, ehkä sen yhden jämäkakkupalan syöminen on sallittua. :D

2 kommenttia:

  1. Hyvä asuvalinta! Näytät tosi asiantuntevalta ja uskottavalta tossa. :)

    Jee, myös mun ehdokas pääsi läpi! :D

    VastaaPoista