sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Kokemusasiantuntija Keisalo kiittää ja kuittaa!

Eilen saavutin oikeasti jotain, jonka koin tosi tärkeäksi: minusta tuli kokemusasiantuntija! Nyt siis saan käydä kertomassa elämästäni Aspergerin oireyhtymän kanssa oman kokemuksen pohjalta erilaisissa tilaisuuksissa ja jakaa tietoa siitä, millainen syndrooma on oikeasti kyseessä. Vaikka mulla on vain oma kokemukseni, jota ei voi yleistää, koen sen jo ihan älyttömän tärkeäksi, että tieto lisääntyy ja stereotypiat kaatuvat, vaikka sitten vain yhden tarinan pohjalta. Haluan näyttää, etteivät kaikki kirjolaiset ole päivät pitkät mielenkiinnonkohteidensa kanssa puuhastelevia erakkoja, vaan meitä on moneksi, siinä missä keitä tahansa. Lisäksi on todella arvokasta, että porukka oppisi kohtaamaan Aspergerin oireyhtymän kanssa elävät tyypit yksilöinä, eikä syndrooma leimaisi heti tietynlaiseksi. 

Koulutus itsessään oli tosi hieno kokemus! Sain kuulla todella paljon uutta tietoa kokemusasiantuntijuudesta sekä ihmisten upeita tarinoita omasta elämästään ja sen vaiheista. Mutta täytyy kyllä sanoa, että väsyneeksihän tuo tekee, sillä osa kuulemistani kokemuksista oli todella liikuttavia, ihan surullisiakin. Siinä tuli käytyä koko tunneskaala läpi: välillä kaikki naurettiin, välillä itkettiin. Ja väsymyshän on sitä luokkaa, että viime koulutusviikonlopun toisen päivän jälkeen kirosin kaikista pienistä, ihan mikroskooppisistakin vastoinkäymisistä, kuten siitä, etten saanut uuvuksissani pussilakanaa laitettua heti oikeinpäin.Tälläkin kertaa körötellessäni bussilla takaisin kohti Jyväskylää, olin tosi liikuttunut ja vuodatin muutamia kyyneliä ihanille biiseille tai kaikille hömppäsarjoille, joita katselin ajankuluksi. Kuten Erilaisille äideille... 

Kaiken kaikkiaan suosittelen kokemusasiantuntijaksi ryhtymistä lämpimästi! Ja siis koulutuksiahan järjestetään kaikesta muustakin kuin autisminkirjosta, joten jos yhtään tuntuu siltä, että hei, täähän on ihan mun juttu, niin sitten vain etsimään eri yhdistysten sivuilta mahdollisia tilaisuuksia!

Muutenkin loppuviikko Espoossa meni tosi mukavasti. Vietin aikaa perheen kanssa ja kävin myös siskoni luona. Hänen vuoden ikäinen poikansa osaa jo melkein kävellä ja tutkii mielellään ympäröivää maailmaa. Pieni ei oikein malttaisi nukkua, mutta hei, silloinhan jotain jännää saataisi mennä ohi!

Toinen ihana asia Espoossa oli ehdottomasti koiralenkit! Vanhempieni luona asustelee kääpiövillakoira, Erkki nimeltään. Ikää koiruudella on jo yhdeksän vuotta, mutta se ei kyllä oikeastaan näy mitenkään, sillä Erkki jaksaa edelleen kiertää pitkiä lenkkejä ja leikkii kuin pentu,. Mulla on muutenkin ihan kauhea koirakuume, joten Espoon reissut on kyllä pelastus! Ollaan nyt kuitenkin poikaystävän kanssa mietitty, että tässä tän vuoden aikana muutetaan kämppään, johon elukatkin on tervetulleita. 


Tulin siis eilen takaisin kotiin joskus illalla, joten suurin osa päivästä meni koulutuksessa ja matkustaessa. Bussissa istuminen tosin haittaa ollenkaan, sillä tykkään istuskella ja katsella samalla maisemia, kunnella hyvää musiikkia, katsella hömppäsarjoja ja, totta kai, syödä eväitä. Onnibusillahan tuli tämäkin matka taitettua ja opiskelijan laiha kukkaro kiittää! Ainut vaan, että Onnibusiin tuntuu liityvän jännä hysteria, jota ei tunnu muualla olevan. Porukka ryysää jopa 45 minuuttia (!) aiemmin jonottamaan hyviä paikkoja ja sitten kun lippuja tarkastetaan, se rynniminen on ihan pimeetä. Tuntuu, että muiden jalkoihin tallautuu. Muuten oon kyllä ollut tosi tyytyväinen ja tällä kertaa ryysistäkään ei ollut niin paljoa.

Jyväskylässä olin joskus seitsemän jälkeen ja poikaystäväni tuli onneksi autolla vastaan. Siitä ajettiin Prismaan ja sain berliininmunkin palkinnoksi kokemusasiantuntijuudesta. Ihan parasta! (Tunnesyöjä? Kuka, minäkö?) :D Huomasin myös asemalla, että poikaystävä ei enää ihmettele mun tavaramääriä. Aiemmin kultaa hämmensi, että mulla oli välillä parinkin päivän reissulla kunnon laukku mukana ja nyt neljälle päivälle kaksi. Mutta siis kyllähän nainen tarvitsee tarpeeksi vaatevaihtoehtoja muutamallekin päivälle, ja jos kerta naisen laukussa kulkee toinen universumi, niin pitäähän sille olla tarpeeksi tilaa!


Olen päättänyt, etten tee tänään mitään. En yhtään mitään. Se on onnistunut tähän asti hyvin. Aamun starttasin karpalomehulla, ruisleivällä ja Solsidanilla. Niin ja irtokarkeilla. Joten eiköhän tästä tule rento päivä! Ja sitä tarvitaan!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti