lauantai 20. toukokuuta 2017

Tarinat korttien takana

Se alkoi Rääpäle-näyttelystä ostetusta kortista, jossa oli totta kai itse Rääpäle, vähän surumielisen näköinen sininen otus sinisessä maisemassa. Olin silloin seitsemän ja katselin sängyn viereiselle seinälle teipattua korttia aina ennen kuin nukahdin, koska siinä oli niin hieno tunnelma. Harmi olikin suuri, kun kortti aikanaan katosi jonnekin, mutta se kuitenkin ehti näyttää sen kuinka paljon yksi pieni pala paperia voi sisälleen kätkeä.

Mää en keräile postikortteja, vaan niitä enemmänkin kertyy. Ne on mulle kauniita sisustuselementtejä, jotka piristää kodin ilmettä ja tekevät siitä persoonallisen. Vaikka mun mielestä tyhjät valkoiset seinät on jotenkin tosi orpoja, en kuitenkaan ole kuorruttamassa joka ikistä tyhjää kohtaa korteilla ja tauluilla vaan on taitolajinsa sekin saada sommiteltua kaikki just eikä melkein järkevän näköisesti.

Tärkeintä korteissa on kuitenkin niiden tarkoitus ja muistot. Osan olen saanut synttäreiden, valmistujaisten tai jonkun muun merkittävän tapahtuman seurauksena ja osan olen hankkinut itse ilman mitään kummallisempaa syytä. Silti myös noihin jälkimmäisiin liittyy tosi paljon muistoja ja olen aina kirjoittanut niiden taakse milloin ne on ostettu ja millaisia asioita siihen päivään liittyy.


Tässä on ehkä yksi tärkeimmistä korteista ikinä. Sain sen kaveriltani E:lta, kun olin muuttamassa Jyväskylään ja pidin läksiäiset. Tuohon on siis kerätty kaikki meidän inside-läpät yli 20 vuoden ajalta ja tuosta tulee useampi kuin vain yksi muisto mieleen: se kun syötiin kuviskerhossa joka ikinen kerta eväät lattialla, luettiin Lassia ja Leeviä c-kaseteille ja syötiin aina Missä X -karkkeja. Se muistuttaa kuinka tärkeää ystävyys on.


Muisto pahimmasta joululahjaryysiksestä. Oltiin siis viime vuonna kaverin kanssa ihan paniikissa ryntäilemässä kaupasta toiseen joululahjojen perässä (siis koska kaikkihan jää aina viimetippaan :D) ja päätettiin mennä lopuksi Harjun Paperiin hengähtämään. Sieltä bongasin heti ketun peilailemassa pihlajanmarjojen kanssa ja totesin, että tuohan on pakko saada ostaa. Kaikesta kiireestä ja stressistä huolimatta meillä oli kuitenkin ihan hauska shoppailureissu ja muistuttaahan tuo mukavasti myös viime vuoden joulusta.


Ja vielä vähän kettuja! Kaveriltani V:lta terkkuja Japanista, jossa hän asui muutama vuosi sitten. Hän oli käynyt kettutemppelissä ja löysi tämän kortin mulle. Tykkään tosi paljon tuosta tunnelmasta ja siitä tuleekin jollain tavalla mieleen se kauan sitten kadotettu Rääpäle-kortti.


Voi nää muistot! Viime kesänä perhe tuli tänne Espoosta käymään, kun järkättiin tädin miehelle yllätyssynttärit. Äidillä oli synttärit samaan aikaan ja kun oltiin menossa Kissanviiksiin syömään, tädin mies luuli koko ajan, että oltiin menossa juhlistamaan äitiä, kunnes totuus tulikin onnittelulaulussa ilmi. Kissanviikset on muutenkin tosi ihana ravintola ja ne ruuat on jotain aivan mahtavaa. Siellä oli myös juuri tuollaisia kortteja, joista yksi pääsi koristamaan meidän seinää. 


Sitten on tuo ihana poro, joka on Myyrmäen taidemuseosta. Mentiin sinne melkein koko perheen voimin viime vuonna katsomaan näyttelyä Humans of Myyr York (joka oli älyttömän upea) ja lopuksi käytiin kiertämässä vielä myymälä läpi. Mulla oli synttärit lähestymässä ja äiti sitten osti mulle tuon ihanan porokortin, joka muistuttaa hauskasta päivästä perheen kanssa, koska nyt kun mulla ja siskolla alkaa olla jo niin paljon sitä omaa arkea ja kun mää asun vielä vähän kauempana, niin harvoin löytyy samalla tavalla aikaa lähteä melkein koko perheen kanssa minnekään.

Jokaisella kortilla on oma tarinansa ja niihin kätketyt muistot nousevat aina esiin ihan vaan kortteja katsomalla.

tiistai 16. toukokuuta 2017

Äidille

Äitienpäivä tuli ja meni. Se antoi aihetta miettiä kuinka paljon äiti merkitsee eli ihan tosi paljon. Äiti on ollut mulle aina sellainen äidin ja naisen esikuva, jollainen haluan itsekin olla: huolehtivainen, viisas, kannustava, iloinen, puhelias ja hauska. Äiti on myös näyttänyt hyvin, että niin kauan kun osaa täyttää aikuisuuden velvollisuudet, voi olla vähän lapsellinenkin: hän on keksinyt parhaat aprillipilat tai ollut (ja on välillä edelleen) pimeässä eteisessä säikäyttämässä, kun ollaan siskon kanssa tultu käymään. :D

Vaikka äitienpäivästä on vierähtänyt jo muutama päivä, haluan silti tehdä postauksen, jossa kerron niitä parhaita ja mukavia muistoja ja miksei ihan näidenkin päivien juttuja, joista äiti tulee parhaiten mieleen.

Äiti joskus 80-luvulla
 
♥ meillä oli iso kasa paperinukkeja ja -eläimiä, joita äiti oli piirtänyt

♥ yllätyskirjat ja ääneen lukeminen. Joka ilta mulle ja siskolle luettiin ja mukana oli aina myös äidin yllätyksenä valitsemia kirjoja, ihan parasta.

♥ hauskat pikku yllärit muutenkin. Joskus saattiin siskon kanssa sellaiset pienet hiirilelut, joilla me leikittiin metsässä Tiheikön väkeä.


♥ aina silloin kun sisko meni muskariin, niin me keksittiin äidin kanssa aina joku kiva juttu: joskus pääsiin uimahalliin, käytiin kirjastossa tai sain berliininmunkin (yksi mun suurimmista herkuista pienenä tai okei, on edelleen).

♥ mun rakkaus kirjoihin on selvästi perua äidiltä. Hän on aina kannustanut lukemaan ja nykyään me luetaankin molemmat paljon samoja kirjoja. Hyvänä esimerkkinä: ostettiin vahingossa toisillemme Cecelia Ahernin Valintojen vuosi joululahjaksi. :D

♥ taidenäyttelyt ja piirtäminen on toinen meidän yhteinen juttu! Piirtämisen lahjat oon periny äidin puolelta ja joskus kun olin seitsemän kävimme katsomassa Rääpäle-näyttelyn, josta tykkäsin ihan älyttömästi.

Äiti ja tyttäret

parhaat neuvot elämään olen saanut äidiltä. Viime vuonna olin pitämässä kavereille pikkujouluja ja mulla oli kauhea kiire paistaa pipareita, laittautua ja siinä sivussa vielä siivota ja totta kai plussana tässä oli vielä kauhea pms. Soitin itku kurkussa äidille, että mulla on ihan kamala olo, enkä mitenkään ehdi tehdä kaikkea ja mietin jo puolivakavissani luovuttamista koko pikkujoulujen suhteen ja hautautumista sohvalle. Hän neuvoi laittautumaan ensin, koska meikkaaminen, ykkösten päälle pukeminen ja hiusten laittaminen piristää ja sitten pystyisin keskittymään myös kaikkeen muuhun. Se toimi ja pikkujoulutkin onnistuivat! 

♥ äiti on maailman paras kuuntelija muutenkin. Häneltä saa aina parhaat neuvot huoliin ja murheisiin.

♥ paras tuki ja kannustaja. En usko, että olisin pärjännyt Aspergerin kanssa näin hyvin, jos äiti ei olisi ollut kannustamassa, rohkaisemassa ja tukemassa.

torstai 11. toukokuuta 2017

Aspergeri=vammainen ja sairas?

Mitä Aspergerin oireyhtymä on? Sairaus, vamma, häiriö vai ominaisuus? Vai riippuuko se ihan oireiden voimakkuudesta eikä olekaan yhtä totuutta? Virallisestihan Asperger on autisminkirjon häiriö, mutta yksilöllisellä tasolla se voi olla paljon muutakin. Ainut, mitä noista Asperger ei ole, on sairaus.

Kuulin joskus, että mikäli on saanut Asperger-diagnoosin, voi kutsua itseään vammaiseksi. Tällä ei tarkoiteta kehitysvammaa, koska Asperger ei vaikuta ymmärtämis- tai käsityskykyyn, eikä älyyn, jotka taas ovat kehitysvamman kriteerejä. Vammalla tarkoitetaan enemmänkin  rajoitteita, joita on esimerkiksi myös liikunta-, kuulo- ja näkövammaisilla. Rajoitteilla viitataan siis enemmän aistiyli- tai aliherkkyyksiin ja kommunikaatioon. Mutta entä jos näitä rajoitteita ei ole, onko Asperger silloin vamma?


Mulla Asperger ei vaikuta ollenkaan kommunikaatioon tai sosiaalisiin taitoihin ja aisteissakin se näkyy todella vähän. Asperger ei siis rajoita mun elämää millään tavalla ja siksi tuntuisi tosi kummalliselta kutsua itseään vammaiseksi. En tarkoita tällä todellakaan, että olisin joku ylemmän luokan aspergeri vaan ihan yksinkertaisesti sitä, että tuntuisi jotenkin väärältä sanoa olevansa vammainen kun syndrooma ei kerta vaikuta omaan elämään millään tavalla rajoittavasti. Ja se on väärin myös niitä kohtaan, joilla Asperger oikeasti rajoittaa elämää. En halua olla viemässä heidän etuuksiaan tai aiheuttaa omalla oirekuvallani heidän oireidensa vähättelyä.


Mun (ja monien muiden lievien tapausten) kohdalla Asperger on enemmän ominaisuus: stressaannun helposti, olen emotionaalisesti haavoittuva, mulla on vähän kipuyliherkkyyttä, epätasainen kykyprofiili (hyvä kielissä, huono matikassa), mutta myös hyvä muisti. Nämä piirteet eivät vaikuta siihen miten elän tai vaikeuta arkeani. Kenellä tahansahan voi olla tällaisia ominaisuuksia, oli Aspergeria tai ei. Mulla tosin oireet oli lapsuudessa ja vielä vähän teininäkin hieman voimakkaampia ja silloinhan se diagnoosikin tuli. Silti olen aina ollut ihan normaalissa opetuksessa, sosiaaliset tilanteet eivät ole koskaan tuottaneet juurikaan vaikeuksia eikä kommunikoiminen ole ikinä tuntunut mitenkään hankalalta. Silloinkaan en ajatellut, että Asperger olisi jotenkin rajoittanut elämääni.


Ei ole olemassa yhtä selvää vastausta mitä Asperger pohjimmiltaan on. Se riippuu oirekuvasta ja omista kokemuksista: rajoittaako Asperger merkittävästi elämää vai ei. Yhtä totuutta ei ole vaan niitä yhtä monta kuin on kirjolaisiakin, siis tuhansittain.

maanantai 8. toukokuuta 2017

Miten stressieläin kesytetään?

Yksi mun tavoitteista tälle vuodelle on stressaaminen vähentäminen, kuten jokaikisenä muunakin vuonna, mutta koskaan se ei vaan onnistu. Hyvänä esimerkkinä jälleen kerran parin viikon takainen saksan tentti, joka stressasin ihan älyttömästi ja siltä se myös muiden silmiin näytti: olin tosi herkillä ja hermostunut. Ja ei sillä, yleensä mä en ota näin järjettömiä paineita yhdestä tentistä, mutta tässä oli pelissä niin paljon: kaikkien opintojen pitää olla suoritettuina toukokuun loppuun mennessä, jotta saa tutkinnon valmiiksi ja todistuksen, joka pitää olla toimitettuna Jyväskylän yliopistolle 8.6. mennessä, jotta siellä voi aloittaa opinnot, jos hakemus hyväksytään. Stressiotus pääsi siis ihan valloilleen (ja okei okei, oli toi Snapchatin kettufiltterikin ihan kiva :D)


Stressi oireilee mulla tosi äärimmäisenä herkkyytenä. Olen siis jo ihan muutenkin kunnon herkkis, mutta stressi virittää tämän piirteen ihan huippuunsa. Itken, hermoilen ja välillä tiuskaisen jostain ihan olemattomasta. Musta tuntuu myös etten tee tarpeeksi: tuntuu että jokainen valveillaolosekunti pitää käyttää pänttäämiseen ja siitä yhestä jaksosta RuPaulia saattaa tulla tosi huono omatunto, vaikka ihan itsestäänselvyyshän se on, että ihminen tarvitsee myös taukoja. Lisäksi mulle tulee stressaantuneena välilyöntejä enemmän eli sydän siis alkaa muljahdella. Se on silti onneksi vaaratonta, mutta tosi inhottavan tuntuista varsinkin silloin kun muljahteluja tulee useamman kerran putkeen. Keksin myös kaikenmaailman liioiteltuja kauhukuvia mitä epäonnistumisesta voi seurata. Tällä kertaa itkin mun tulevaisuutta ikuisena kotirouvana, jos en pääse läpi ja todistus jää toimittamatta sen takia. Poikaystävä osasi onneksi käsitellä mun älyttömän romahtamisen paremmin kuin hyvin: rakas teki mulle kuumaa kaakaota ja lämmitti karjalanpiirakoita. ♥


Tentissä kävi kuitenkin niin onnellisesti, että se meni läpi ja nyt odottelen todistusta. Menikö stressi mun mielestä yli? Meni. Miten stressieläin sitten kesytetään? Pitäisi oikeasti opetella ajattelemaan, että ne asiat aina järjestyy ja jokainen epäonnistuminen ei ole mikään maailmanloppu. Aina on löytyy joku uusi polku jota seurata eikä yhtä umpikujaa, jolta ei ole mitään pääsyä ulos. Mulla stressi on pysynytkin enemmän tai vähemmän kurissa varasuunnitelmien avulla: jos joku juttu ei onnistu, niin käytetään toista suunnitelmaa, mutta tyhjän päälle joudu.

Toinen hyvä stressinkesyttämiskeino on ennakointi. Mää lykkäilen hoidettavia asioita välillä ihan liikaa ja se vaan kasvattaa stressiä. Joten hyvät suunnitelmat ja riittävä aika on ihan kaikki kaikessa oli kyseessä sitten tentit, työhakemukset tai vaikka ihan bussilippujen varaaminen, niin aina kannattaa ennakoida.

Vaikka liikuntaa tuputetaan aina ratkaisuna melkein kaikkeen, niin stressiin se auttaa, ihan oikeasti. Silloin kun on paniikki päällä ties mistä, niin kunnon salirääkin jälkeen on paljon rentoutuneempi olo, asioita pystyy ajattelemaan enemmän järjellä ja niihin kykenee keskittymään ihan uudella tavalla. Varsinkin kunnon tenttirymäkän uhatessa käyn salilla aina aamusta, koska sen jälkeen ajatuskin kulkee paremmin.

Mulle kaikista tärkeintä on ollut silti puhuminen ja muiden tuki. Vaikka en halua kaataa kaikkea läheisten niskaan, niin joskus silti on pakko saada puhua ylitsetursuavasta stressistä ja silloin riittää että joku kuuntelee tai sanoo, että nyt nokka irti siitä kirjasta ja tee jotain mukavaa. Sellainen apu on ihan parasta!

Mää voin sanoa, että stressieläin tuskin koskaan kesyyntyy mun kohdalla täysin, mutta ainakin yritän tehdä siitä edes sellaisen puolikesyn ja rauhallisemman. Stressi kuitenkin ajaa ihmistä tarttumaan toimeen, joten täysin stressitön elämä ei ole se, johon tähtään. Pitäisi etsiä jostain se kuuluisa kultainen keskitie ja mulla on vahva luottamus, että jonain päivänä se vielä löytyy.

lauantai 6. toukokuuta 2017

Euroviisut: oudoimmat, hauskimmat, karmeimmat

Euroviisut eli Eukkarit ovat olleet meidän perheessä jokavuotinen perinne. Silloin katsotaan kisat läpi, arvostellaan kaikki biisit ja lopussa katsotaan kenen olisi pitänyt meidän mielestä voittaa. Muistan kun jo joskus ihan pienenä katsoin äidin kanssa Eukkareita, mutta nukahdin paaaljon ennen pisteidenlasku ja olin tosi ylpeä kun jaksoin ensimmäistä kertaa katsoa koko lähetyksen.

Euroviisujen kipaleet eivät ole koskaan olleet mitään mun lemppareita, mutta mää en niitä katsokaan sen takia vaan suhtaudun biiseihin huumorilla. Milloin muuten edes järjestetään yhtä övereitä kisoja, joissa laulaminen, esiintyminen ja stailaaminen menee niiin yli? Ja muutenkin ne suomennokset, ihan parasta:
"Et häpeä, hyväkäs. Oi Belgrad, olen nenäkäs."
 (Serbia 2010)

 "Minä olen heikko ja sinulla on älliä"
(Belgia 2014)

"Ukkonen ryskää, tästä tulee jännää."
(Venäjä 2016)

Suomennokset  täältä

Koska Eukkarit vaanivat ihan nurkan takana, päätin teidän riemuksenne (tai kauhuksenne) koota listan hauskimmista, sympaattisimmista ja yksinkertaisesti ihan järkyistä kappaleista. 


Bosnia & Hertsegovina 2008

Eli Laka-Pokušaj. Tää biisi on mun mielestä tosi symppis ja esityksestä stailauksineen ja lavasteineen tulee ihan mieleen joku tšekkiläispiirretty. Mutta onhan se vähän creepyä, että toi jätkä hyppää ykskaks milloin pyykkikorista milloin pyykkinarun takaa. Silti kuitenkin tosi söpö kappale ja show.

Azerbaidzan 2008

Tää Elnurin ja Samirin Day After Day menee siihen kastiin, joka on yksinkertaisesti ihan vain järkyttävä, mutta jotenkin läpällä tavalla. Mun mielestä on jo ihan saavutus, että ihminen kuulostaa vuohelta: tsekatkaa kohta 2.32 ja etiäpäin. Ai niin ja toi Elnur oli myös 2015 Eukkareissa, mutta sillon oli vähän rauhallisempaa (mut toisaalta tylsempää) meininkiä.

Makedonia 2000

Tarvitseeko sanoa enää mitään? Miten noilla laulutaidoilla on päästy Eukkareihin? Hypätkää vaan suoraan kohtaan 0.53! :D

Montenegro 2012 

Eli Rambo Amadeus-Euroneuro. Ja hei, nyt en tosiaankaan hauku tätä biisiä, vaan tää oli aivan mahtava ja harmitti kun se ei päässyt finaaliin. Mää tykkään noista sanahirviöistä ja sitä paitsi videolla on söpö aasi!

Bosnia & Hertsegovina 2004

Ja takaisin Bosnia & Hertsegovinaan! Tää on myös sellanen järkyttävän hauska kuten Elnur ja Samir. Koreografia, sanat ja staili, apua. Deen teki comebackin Euroviisuihin viime vuonna, mutta pettymys oli suuri kun diskomeininki oli häippässyt kokonaan.

Unkari 2013

Bye Alexin Kedvesem on ihana! Toi musavideo on niiin söpö ja se on ton laulajan tekemä, kuten koko biisi, mikä tuntuu olevan aika harvinaista Euroviisuissa, kun yleensä koko kappale vaan tilataan joltakulta valmiina, höh. Pisteitä tulee myös unkarista, koska Eukkareissa kuulee enää liian harvoin mitään suomalais-ugrilaista kieltä.

 Kreikka 2010

OPAAAA! Apua toi ylitsetursuava machomeininki, joka antoi hyvät naurut! :D Mää kuulin joskus sellasta huhua, että Kreikka ajatteli, että nyt lähetetään tahallaan huono biisi, koska ei ole varaa järkätä kisoja ja sieltähän sitten löytyi hyppiviä machomiehiä. Ongelma vaan, ettei muut olleet samaa mieltä ja tää sai paljon ääniä, muttei kreikkalaisten helpotukseksi kuitenkaan voittanut. Tiedä sitten oliko homma oikeasti näin, mutta ainakin aika mehukas juoru jos ei muuta.

Norja 2015

2015 Ei ollut mun mielestä mikään paras eukkarivuosi, koska se otettiin liiian vakavasti ja kaikki järjettömät ja hauskat renkutukset olivat ihan minimissä. Yksi hyvä balladi mahtui kuitenkin joukkoon ja se oli tää Norjan veto. Ja tossa suomennos oli ihan parasta: "Kultaseni olen tehnyt varhaisnuoruudessani jotain hirveää." Kaverin kanssa naurettiin näin übertarkalle ilmaukselle vai että ihan varhaisnuoruudessa, saisko vielä tarkan iänkin? Ja sitä paitsi videolla ton mummon ja koiran henkinen taistelu kalkkunankoivesta on ihan paras!:D

Itävalta 2012

Mikä helvatan nuudelisoppapoppoo? Ja nyt ei ollut suomennoksen moka tää vaan biisissä ihan todella sanotaan nuudelisoppapoppoo. Tää oli muutenkin aika järkynläppä veto. Että voi nuudelisoppapoppoo sanoo meikäläinen...

Siinä oli mun söpöjärkkyläppä-lista. Muistaako porukka näitä vai löytyikö listasta jotain uutta inhokkia, ihmetyksen aihetta vain (peräti) suosikkia? Kertokaa myös niitä omia ikimuistoisia, oli ne sitten aivan hirveitä, hauskoja tai ihania, eukkareita!

keskiviikko 3. toukokuuta 2017

Vappu ja bambisukat


 
Vappu meni tosi mukavissa merkeissä: en tullut tällä kertaa takaisin Jyväskylään yksin, vaan siskojen ja siskonpojan kanssa. Ihanaa saada välillä perhettä myös tänne kun yleensä se olen mää, joka lähtee käymään Espoossa. Ja muutenkin tosi kiva, koska me siskokset ja serkut ollaan aina oltu tosi läheisiä: kesällä tultiin aina Jyväskylään viikoksi tai pariksi ja välillä ollaan suvun voimin vuokrailtu mökki tai vietetty aikaa meidän mökillä Loviisassa, joten serkut tuntuvatkin enemmän sisaruksilta.

Lauantaina käytiin shoppailemassa ja syömässä, kiinalaisessa totta kai, koska sieltä saa meidän kaikkien mielestä ihan parasta ruokaa. Aina kun on tilaisuus mennä syömään kiinalaista sapuskaa, niin mehän mennään! Ruokaähkyjen jälkeen käytiin vielä shoppailemassa ja myös mää käytin vähäisiä rahojani, mutta se selitettäköön alennuksilla: mukaan mahtui ihana mekko ja söpöt bambisukat.

Sunnuntaina järkytys oli aamulla, no, suuri, kun yön aikana oli sadellut "vähän" lunta. Onneksi suunnitelmissa ei ollut mitään puistoistuskelua, vaan hurautettiin bussilla meidän tädin luokse. Oli tosi mukavaa ja ruokaa oli vaikka kuinka paljon: halloumia, salaattia, makkaroita ja jälkiruoaksi tädin tekemiä munkkeja ja simaa. Niiden voimin oli hyvä lähteä vielä kavereiden vappupaardeihin:


Mekko: Gina Tricot//Sukkikset: H&M//Saappaat: Zalando//Donitsi: Cubus

Ehaana toi lattialle matkatavaroista tipahtanut sukka, mutta ei anneta sen häiritä! :D Haalareita en viitsinyt laittaa, koska tykkään kuitenkin aina panostaa vaatteisiin kun on bileet tiedossa ja haalareiden kanssa se ei oikein onnistu. Mekko on just se uusin hankinta ja samoin hiuksissa keikkuva renkula. Mulle kävi hiusdonitsien kanssa samalla tavalla kuin ruutukuosin eli ensin en millään meinannut lämmetä, mutta sitten eräänä kauniina päivänä tajusin, että näähän onkin ihan kivoja ja tadaa, oon nyt hiusdonitsin ylpeä omistaja!

Meillä oli tosi hauska ilta kavereiden kanssa iltaa istuessa. Ensin oli tarkoitus lähteä jossain vaiheessa baariin, mutta ei sitten oikein saatukaan sitä aikaiseksi. Sitä paitsi meillä oli mahtavat bileet ihan omasta takaa: ruoka oli hyvää, porukka ihan parasta ja muutama innostui tanssimaan ripaskaakin, Aivan upea meininki!

Alkuviikko mulla on mennyt flunssassa, joka alkoi tosi nopeasti ja eilinen meni sohvalla pötkötellessä. Onneksi on kuitenkin bambisukat lämmittämässä, hyvää teetä, mehujätskiä pakkasessa ja Pikku-Brittania, jossa hahmot seikkailevat tällä kertaa Jenkeissä. Ihan parasta! :D Ehkä näiden voimilla täältä sängynpohjalta vielä noustaan!


 
Sukat: Cubus

lauantai 29. huhtikuuta 2017

Kevätlook

Tälle viikolle mahtui (ja mahtuu) ihan tavattoman paljon. Keskiviikkona koitti se mun kauhulla odottama päivä eli saksantentti. Mulle kävi siis niin, että muutama viikko sitten todistuspyyntölomaketta täytellessä tajusin ettei se mun suorittama venäjän kurssi olekaan ensimmäisen vieraan kielen opintojen vaaditulla tasolla. Tuli ihan kunnon paniikki ja stressi, mutta lopulta sain kerättyä suklaan ja poikaystävän lohduttavien sanojen voimalla ajatukset kasaan ja päätin suorittaa saksan tasotestin. Mikäli testi menisi läpi, niin saisin merkinnän ensimmäisen vieraan kielen opinnoista ja sehän meinaa sitä, että mää valmistuisin kaikkien opintokokonaisuuskoukeroiden ja omien väärinkäsitysten jälkeen kandiksi. Ja niinhän onnellisesti tuon tentin kanssa kävi, että suoritin kaikki osiot hyväksytysti ja eilen pääsin lähettämään todistuspyyntölomakkeen eteenpäin. Ihanaa!

Takki: Vero Moda//Huivi ja hame:kirppis//Sukkikset: H&M

Koska mun opinnot on Helsingissä, niin samalla tuli tehtyä parin päivän Espoo-visiitti perheen luona, jossa nää kuvatkin on otettu. Sää on vielä kaukana kunnon keväästä ja just silloin, kun asukuvat räpsäistiin, niin maahan oli ropissut kunnon raekuuro. :D Kylmästä keväästä huolimatta talvitakki on jäänyt pois käytöstä ja trenssi on astunut taas kuvioihin.Vaikka oon todellinen vilukissa, niin silti musta tuntuu, että näillähän pärjää ihan hyvin.

Mää odottelen jo sellasia 10 tai 15 asteen ilmoja, että tarkenee ilman takkia ja ylipäätään kevyemmillä vaatteilla. Onneksi kuitenkin trenssi pääsi nyt kuvioihin kun kyllästytti kulkea paksussa villakangastakissa suureen huiviin kietoutuneena. Ja siis mähän tykkään isoista huiveista, joiden suojaan voi kääriytyä kylmyyttä karkuun, mutta niissä on se ainainen ongelma, että hiukset hankautuvat aina niskasta kunnon takuiksi ja niitähän on aivan ihanaa selvitellä... Joten ihan jo siksi lämmin kevät on enemmän kuin tervetullut.


Mutta asusta: trenssin löysin joskus kolme vuotta sitten Vero Modasta. Se on ollut tosi kestävä, eikä ole koskaan kaivannut korjailua. Hame ja huivi taas piristävät muuten mustaa kokonaisuutta. Tuo takki sopii tosi hyvin kaiken kanssa ja se on just sellanen hyvä perusvaatekappale, jota saa vietyä muilla vaatevalinnoilla vaikka mihin suuntaan. Huivi on mulle tosi rakas ja tykkään varsinkin noista pitkistä hapsuista. Se on ihan paras merkki siitä kuinka kirpparit on täynnä toinen toistaan ihanampia löytöjä. Samoin myös tuo hame. ♥


Vappua varten vielä asukriiseilen ja kunnolla. Sää on ihan älyttömän surkea, että ulos tuskin mennään pyörimään, mikä on jollain tavalla ajateltuna ihan hyvä, niin tarkenemista ei tartte niin paljon suunnitella. Huomiseksi onkin vaikka mitä suunnitelmia: ensin syödään ja vietetään aikaa sukulaisten kesken mun tädin luona ja illemmalla mää ja poikaystävä mennään kavereiden luokse bileisiin.

Millaisia vappusuunnitelmia teillä on?