sunnuntai 17. helmikuuta 2019

Melkein kuin Strömsössä

Jokainenhan tietää Strömsön: kaikki menee putkeen ja helposti. Elämä ja ihanaa, siis ihan topklass. Useammin tulee omassa arjessa kiireen, hätiköimisen ja stressin keskellä käytettyä sanontaa "Ei menny niin kuin Strömsössä", mutta viime viikkojen aikana on ollut jotenkin strömsömäinen fiilis ja siihen on kaksi keskeistä syytä.

Ensimmäinen niistä on niinkin jännä, että me ostettiin talo, joka tuntui just eikä melkein meidän omalta. Me mietittiin muutama kuukausi sitten, että nyt saa vuokralla asuminen riittää ja alettiin katsella omakotitaloja. Siinä oli tietysti muutama mutka matkassa, koska mää oon opiskelija, enkä mää tienaa osa-aikatyöstäni sellaisia summia, että lainaa ainakaan mun tulojen perusteella heruisi mistään. Miekkonen on onneksi vakkariduunissa, joten se toi jo vähän toivoa siitä, että ehkä me saataisiin laina. Niinpä me alettiin täyttää hakemuksia, päästiin lainaneuvotteluihin ja saatiin myönteinen päätös. Tässä välissä olimme jo ehtineet käydä katsomassa yhtä ihanaa rintamamiestaloa muutaman kerran ja se oli kyllä just eikä melkein: talo itsessään oli melko pieni (65 neliötä), mutta siinä on rakennusoikeutta jäljellä, eikä me tähän alkuun mitään kovin isoja tiloja tarvita ja tontti taas on ihan älyttömän kokoinen ja siihen voi sit ottaa jossain vaiheessa kanoja ja lampaita! Viime viikolla sitten allekirjoitettiin kauppakirjat, tällä viikolla ollaan käyty maalaamassa ja tapetoimassa seiniä ja sit ens viikolla olis muutto. Mää oon niiiin innoissani!



Ihan Strömsö-ideaalia tää remppahomma ei oo kyl ollu, koska kärsivällisyys ei oo mun vahvimpia puolia, joten maalaamisen alkuteippailut ja muut tuntui kunnon ydinfysiikalta, kun maalarinteippi ei halunnut olla yhtään yhteistyössä. Lisäksi gradu ja opiskelut ylipäätään ovat pitäneet liiallisen strömssähtämisen riskin poissa. :D

Mutta siis tää talojuttu ei ole ainut ihana asia tässä lähiaikoina. Me nimittäin mentiin vähän päälle viikko sitten kihloihin samana päivänä kuin tehtiin talokaupat. Odotan jo innoissani, että saan aloittaa elämän uudessa kodissa ihanan miekkosen ja meidän huipun koiran kanssa. Kaikki on nyt vaan niin hyvin ja ihanasti!

5 kommenttia:

  1. Hei! Minulla olisi yksi postausehdotus asiasta, josta olen ihan erityisen kiinnostunut. Voisitko kertoa tarkemmin siitä, millä tavalla/tavoilla muistisi on hyvä? Muistihan voi olla hyvä monella tavalla. Joku muistaa kaikki elämänsä aikana käymänsä keskustelut sanasta sanaan, toinen pystyy vain lyhyen vilkaisun jälkeen lukemaan muistikuvaansa katselemalla, mitä kirjan sivulla luki, vieläpä aivan sanatarkasti. Ihmiset muistavat normaalistikin asioita eri tavalla, joten minua kiinnostaisi tietää, miten sinun muistisi on erityinen?

    Jos sinulla on esimerkiksi valokuvamuisti (tai tarkemmin sanottuna eideettinen muisti), miten se ilmenee? Riittääkö sinulle se, että vilkaiset mikrosekunnin kirjan sivua, vai pitääkö sinun katsoa sivua muutaman minuutin ajan ja sen jälkeen pystyt lukemaan tekstin sanasta sanaan muistikuvan perusteella? Millaiset rajat sinun muistillasi on? Pystyisitkö halutessasi oppimaan 1000-sivuisen kirjan sivu sivulta ulkoa (ilman erityisiä muistitekniikoita), vai sekoittuisivatko noin monisivuisen kirjan sivut jo keskenään? Mikä olisi sellainen sivuraja, minkä pystyisit oppimaan, vai onko sellaista? Tarvitseeko sinun nähdä lainkaan vaivaa opiskelun suhteen (siis tehdä muistiinpanoja ja käyttää muistitekniikoita), vai muistatko kaiken tarvitsemasi kuin vettä vain?

    Erityisesti eideettinen muisti kiinnostaa minua valtavasti. Olen itsekin assi ja pystyn muistamaan asioita kuvina, mutta en ole koskaan pitänyt tätä minään valokuvamuistina, vaikka jotkut auditiiviset ihmiset ovatkin ihmetelleet tätä. Pystyn siis muistamaan esimerkiksi kuvia, kappaleita, väliotsikoita, kaavioita yms. sekä sen, missä kohtaa kirjaa/millä sivulla jokin tietty asia sijaitsee, mutta tämä on käsittääkseni aivan normaalia kaikilla, jotka ovat vähänkään visuaalisia. Näkemäni kuvat ovat silti osittain virheellisiä, niistä puuttuu asioita (saatan esimerkiksi muistaa punaraidallisen villahuivin raidat vääränlevyisinä jne.) tai sinne on ilmestynyt alkujaan kuulumattomia sanoja, asioita jne. En myöskään pystyisi vain kuvaa hetken katsottuani luettelemaan muistikuvani perusteella tekstiä aivan sanasta sanaan oikein, varsinkaan silloin, jos se olisi täyttä siansaksaa. Toisin sanoen, minun kuvamuistini on käynyt erityisen suodatuksen läpi, mutta se ei ole eideettinen muisti, ainakaan sellaisena kuin sen ymmärrän.

    Ai niin, entä koskeeko eideettinen muistikyky, jos sinulla sellainen on, vain "paikallaan olevia kuvia", vai pystyisitkö muistamaan esimerkiksi kadulla kävellessäsi kaikkien vastaantulleiden ihmisten vaatteet, hiusvärit yms. täsmälleen oikein, puhumattakaan reitillä olevien kahviloiden tuoleista, kadulle laskeutuneiden pulujen värisävyistä ja lukumääristä yms. vai menisikö tämä jo savantismin puolelle? Vai onko eideettinen muisti itsessään jo savant-tason taito?

    Entä miten tarkasti pystyisit piirtämään (käsittääkseni osaat piirtää, mutta jos et osaa, niin jos osaisit), pystyistikö piirtämään esimerkiksi tämänkaltaisen kuvan oikein kivi kiveltä, ikkunanruutu ikkunanruudulta jne. vain hetken vilkaisun jälkeen katsomatta enää uudestaan? https://c1.staticflickr.com/8/7308/27261371302_8f17d529b3_b.jpg

    Sinulla on hieno blogi. Ja hienoa kuulla sinunkin olevan kokemusasiantuntija! Minäkin olen, ja se on ehdottomasti yksiä parhaimpia elämässäni tapahtuneita asioita! <3



    VastaaPoista
  2. Ai niin, ja onnea kihloihin menosta! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos onnitteluista! <3 Ja tosi kiva, että olet viihtynyt blogin parissa!

      Hyvä idea, voin ilman muuta kirjoittaa muistista! Ihan siis noin huippua muistia mulla ei ole, mutta kyllä mää pystyn muistamaan esimerkiksi joitan merkittäviä keskusteluita lähes sanasta sanaan, joitain päivämääria, jos on tapahtunut jotain merkittävää tai esimerkiksi kirjojen sivut näen vähän kuin valokuvana, vaikken koko teoksia ulkoa pystykään muistamaan. Mut siis availen näitä siinä postauksessa vielä lisää!

      Poista
  3. Oi miten ihanaa, aivan hurjan paljon onnea molempien uutisten johdosta! <3 Teidän rintamamiestalo kuulostaa ja näyttää niin ihanalta, ihana ajatus kotieläimistäkin <3 Ihana kun kommentoit mun blogiin, tosi kiva lukea kun ollaan niin samankaltaisissa tilanteissa elämässä menossa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! <3 Ja tää talo on kyllä just sellanen meidän unelma, vaikka tässä myös hommaa riittää. :D Häätkin ollaan ajateltu viettää tässä pihalla, kun tänne mahtuu kaikki ja paikkana tää merkitsee niin paljon. <3

      Ja on kyllä kiva lukea samassa elämäntilanteessa olevien ihmisten ajatuksia! Se on myös parasta vertaistukea, jos (ja kun) tulee stressiä häistä, talosta tai ihan mistä vaan!

      Poista