Kuka, mikä, häh!?

Olen Esmeralda, Jyväskylässä asuva -92 syntynyt naikkonen. Olen suomen kielen maisterivaiheen opiskelija, ihanan miehen avovaimo ja suloisen paimensukuisen lapinkoiran onnellinen omistaja.

Millainen tyyppi sitten olen? No ehkä vähän tällainen puhelias pilvilinnoissa asusteleva ja helposti innostuva stressiotus ja räpätäti, jolle ne suuret ilonaiheet ovat jotain söpöjä ja ihastuttavia asioita, kuten esimerkiksi poikaystäväni, ihanat kortit, elukat, suklaa ja viihtyisät kahvilat. Rakastan omituisia faktoja ja turhaa tietoa! Haaveita ja päähän pälkähtäviä erikoisia ajatuksia voi koskaan olla liikaa, niin tai myöskään suklaata.

Elämäni ei ole kuitenkaan pelkkää opiskelua ja koiramaailmassa pyörimistä.  Näen usein kavereitani, suurkulutan Netflixiä, työskentelen sekä henkilökohtaisena avustajana että kokemusasiantuntijana ja treenaan salilla. Leveää elämistä tällainen ei mahdollista, mikä vähän harmittaa, sillä shoppailen mielelläni aina silloin tällöin ja haluaisin istuskella kahviloissa enemmänkin. Mutta eiköhän tämä tästä sitten kun valmistun ja minusta tulee rikas humanisti, jos siis sellaisia on olemassa.

 Pienenä hieman erilaisena piirteenä minulla on lievä Aspergerin oireyhtymä. Kyseessä on siis onneksi hyvin helppo oirekuva, joka ei oikeastaan vaikuta elämääni mitenkään. Koko oireisto muistuttaakin nykyään enemmän erityisherkkyyttä. Vietän hyvin tyypillistä nuoren naisen arkea kavereineen, opiskeluineen, bileineen ja muine menoineen. En ole koskaan tarvinnut erityistä tukea ja elänkin täysin itsenäistä elämää. Minulla ei ole Aspergerille tyypillisiä erityismielenkiinnonkohteita, vaikeuksia kommunikaatiossa tai muiden ihmisten asemaan asettumisessa. Oireeni olivat tosin lapsena ja diagnoosivaiheessa hieman voimakkaampia: silloin minulla oli enemmän aistiyliherkkyyksiä, olin sosiaalisesti hiukan kömpelö ja minulla oli erityismielenkiinnonkohteita. Iän ja terapian myötä oireet kuitenkin helpottuivat ja nykyään minulla on vain stressiherkkyyttä, epätasaiset kyvyt (olen hyvä kielissä, mutta surkea kaikessa, mihin tarvitaan numeroita) ja pientä aistiyliherkkyyttä, kuten alhainen kipukynnys. Blogin avulla haluankin saada murrettua joitain ennakkoluuloja: emme ole kaikki juna-aikatauluja ulkoa opettelevia einsteineja, vaan jokainen on omanlaisensa.

Blogini ei kuitenkaan pyöri pelkästään Aspergerin ympärillä, vaan kerron tässä myös kaikesta muusta elämääni liittyvästä, iloista, suruista, arjesta ja ajatuksistani. Tyyli vaatteineen, hiuksineen ja meikkeineen on minulle (vaatekriiseistä päätellen välillä vähän liiankin) olennainen osa arkea ja juhlaa, ja tuon sitä myös mielelläni esille. Haluankin pitää blogin suurimmaksi osaksi kevyenä arjen henkireikänä, vaikka tänne tuleekin varmasti välillä ties mitä vuodatettua. Olen nimittäin melko kova avautumaan kaikesta. Mutta siis yritän parhaani mukaan pitää elämän iloisen ja kevyen puolen pääosassa.

Niin ja mistä tämä hobittijuttu sitten  tulee? En ole koskaan ollut mikään suuri fantasiakirjojen ja -leffojen suurkuluttaja. Esmeralda on siis minun oikea nimeni ja äitini löysi sen kirjasta Taru sormusten herrasta, missä se oli hobitin nimenä. Pituuteni puolesta olen ylikasvanut, mutta ruoka maistuu vähän liiankin hyvin ja kotona köllöttely toimii sopivina annoksina. Joten eiköhän nimi ole edes jotenkin enne.

Tervetuloa seuraamaan epänormaalin normaalia elämääni!