lauantai 7. lokakuuta 2017

Elossa ollaan!

Nyt tuli niin pitkä tauko postailuun että huhhuh... Mutta siis elossa ollaan ja nyt mulla on vihdoin hyvä tilaisuus taas kirjoitella! Blogihiljaisuuden taustalle ei oo edes mitään suurta, mullistavaa tai dramaattista, vaan syy on niin tylsä ja arkinen kuin se, että kotirouvailun päättymisen kunniaksi lähdin vähän ahnehtimaan opiskelun kanssa ja tässä on ollut ihan kauhea kiire: luentoja, töitä, kouluhommia kotona, tenttiin lukemista.. Näin se mun arki on kulunut ja hyvä, jos on edes ollut päivästä se tunti tai kaks vapaa-aikaa. Silloin olen ihan suosiolla mennyt salille tai katsonut uusimman jakson Maajussukoista tai Ensitreffeistä alttarilla (yksi parhaimmista asioista syksyssä: uudet kaudet hömppää :D).


Tässä on onneksi kiireen ja kimpoilun keskellä ehtinyt tapahtua myös kaikenlaista muuta: pidettiin miekkosen kanssa meidän tuparit ja täällä meidän kaksiossa oli ihan mukavasti porukkaa. Oli kyllä hauska ilta ja kiitos siitä aivan mahtaville vieraille!

Tupareiden jälkeen alkoi nää opiskelukiireet ihan tosissaan ja arki oli pari viikkoa aikamoista touhottamista. Sitten koitti onneksi meidän perheen jokavuotinen risteily ja se tuli kyl just oikeaan kohtaan: sain hetken hengähtää, shoppailla ja bailata siskojen kanssa. Ihan parasta!


Eilen putosi onneksi se suurin taakka eli syksyn eka tentti ja sen jälkeen oli niiiin helpottunut olo ja juhlistin stressailun vähenemistä aloittamalla heti RuPaul´s DragRacen ysikauden maratonin ja lähtermällä myöhemmin kaverin kanssa kaupungille. Siinä tosin aluksi ryntäiltiin kaikenmaailman tekniikkaliikkeet läpi, koska luulin, että mun puhelimesta oli akku rikki. Vähän ennen shoppailemaan lähtöä nimittäin huomasin, että perkele, eihän tää puhelin lataa. Ei siinä muuten mitään (paitsi että mun DragRace maraton olis keskeynyt), mutta miekkonen ei oo tänä viikonloppuna kotona ja tällasena katastrofi-ihmisenä maalailin mielessäni jo kuvia, että jos täällä sattuu jotain, niin en saa kehenkään yhteyttä, mihin siis on joku prosentin murto-osan mahdollisuus, mutta hysteerikko mikä hysteerikko :D). Ravattiin siinä sit kaikki tekniikkapaikat läpi ja kaveri oli lainaamassa mulle sen vanhaa puhelinta, kunnes ne sit siinä viimeisessä kaupassa kysyi, että voisko vika olla siinä piuhassa. Ja sehän siinä oli kuin olikin rikki, eikä akku, koska se lataus kuitenkin piti, enkä tajunnut kokeilla muita piuhoja siihen. Tunsin itseni siinä vaiheessa todelliseksi tekniikan ihmelapseksi ja kaverin kanssa naureskeltiin näille mun hätäisille johtopäätöksille. Kännykkäepisodin jälkeen käytiin vähän shoppailemassa ja mentiin hetkeksi Mutkaan istumaan perjantain kunniaksi.

Nyt on siis onneksi vähän rennommat ajat edessä, kun ei ole heti toista tenttiä tulossa ja muutama kurssikin loppuu tän viikon jälkeen. Tää Jyväskylän yliopisto on kyl ihan paras siinä, että täällä kaikki kurssit ei ole luennot+tentti tai kirjatentti, vaan tentin sijaan saattaa olla ihan vaan joku essee tai oppimistehtävä. Mää tykkään, ei tule niin paljon stressiä!

Joten siis eiköhän tää tästä ja lupaan, siis todella lupaan, että näin älyttömän pitkää tai edes lähellekään näin pitkää taukoa ei enää tule! Sen verran rakas harrastus tää bloggaaminen kuitenkin on.


Kertokaa hei mitä teille kuuluu! Löytyykö kohtalontovereita vai onko työt ja vapaa-aika pysyny tasapainossa?

2 kommenttia:

  1. Jee, uusi postaus! :) No mulla on onneksi toistaiseksi pysynyt hyvä tasapaino opiskelun ja lusmuilun välillä - tosin ehkä välillä vähän liikaakin sinne lusmuiluun kallistuen. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, että jotkut osaa säilyttää ton tasapainon! Mää lähden aina vähän rytisten jompaankumpaan suuntaan :D

      Poista