Parisuhteet=kertakäyttökamaa?

Kehitys: siinä ne tän päivän muotisana. Aina pitää saavuttaa jotain ja kun se on tehty, pitää kehittyä vielä siitäkin. Koskaan ei ole valmis, eikä mikään ole täydellistä tai lähelläkään sitä. Kehitykseen kuuluu kulutus, joka liittyy lähes kaikkeen: tavaroihin, koulutukseen, työelämään. Ja parisuhteeseen: jos se ei toimi voi aina jatkaa etiäpäin ensimmäisen vastoinkäymisen jälkeen. Yrittämättä enää tehdä korjaavia liikkeitä.

toppi: kirppari// hame ja sukkikset: H&M//kengät:Kenkämarski

Jos tätä tilannetta pitäisi jotenkin yleistää, niin mun mielestä luovutetaan liian helposti sen jälkeen kun arki astuu kuvioihin. Halutaan rakastua, mutta ei rakastaa. Tästä tietenkin miinustetaan väkivaltaiset suhteet, joiden kanssa ei pidä edes yrittää, vaan lähteä pois heti kun vain pystyy, vaikka se ei helppoa olekaan. Niissä tapauksissa ihmiset kun eivät melkein koskaan muutu.

Mutta nää muut tapaukset sitten: mun mielestä on vähän surullista ajatella, että aina löytyy joku parempi ja sopivampi, varsinkin silloin kun kaikki ei aina mene niin kuin Strömsössä. Se on vaan se julma totuus, että aina ei ole kivaa ja ihanaa, vaan joskus tulee niitä huonoja aikoja. Tuskin niidenkään parien, jotka ovat olleet yhdessä kymmenen, kaksikymmentä tai neljäkymmentä vuotta, elämä on ollut pelkkää juhlaa. Silti on jaksettu nähdä vaivaa: asioista puhutaan, vaikeuksia työstetään ja käydään vaikka pariterapiassa, jos ei muu auta. Ja vasta sitten jos mikään ei auta, niin ehkä on parempi lähteä eri teille.

Mää en todellakaan näillä sanoillani tarkoita, että pitäisi väkisin kituuttaa menemään huonossa suhteessa, jossa ei ole onnellinen tai voi olla oma itsensä. Eikä tätä muutenkaan voi yleistää koskemaan kaikkia ihmisiä, koska meitä on kuitenkin tällä maapallolla se seitsemän miljardia ja jokaisella on oma tarinansa. Mää tarkoitan helpolla luovuttamisella ennemminkin sitä, jos kaikki kaatuu arkeen ja sen tuomiin haasteisiin (eri asia, jos arki ei kaikesta huolimatta vain toimi). Mun mielestä ajatus "Ainahan voi erota" on  jotenkin tosi surullinen ja siinä on sellainen kaiku, ettei haluta sitoutua, vaan pitää pakoreitti valmiina.

Kaikkea ei voi eikä pidä ajatella talouden ihanteiden kautta: aina ei pidä kehittyä, kaikkea ei voi kuluttaa ja jotkut asioita voivat olla aivan mahtavia sellaisenaan. Kun parisuhteessa menee huonosti, niin voisi mieluummin pohtia, onko mitään enää tehtävissä ja edetä kysymykseen saadun vastauksen pohjalta. Ihmissuhteet eivät kuitenkaan ole määräaikaisia, vaan toistaiseksi voimassa olevia.