Sillan Sagako?

Etsittiin miekkosen kanssa kuukausi takaperin jotain yhteistä sarjaa katsottavaksi (miettikää mikä haaste, jos mun lemppari on RuPaul ja miekkosen Dexter!) ja Netflixin kätköistä löytyi Silta. Mää olin joskus vuosia takaperin alkanut sarjaa seurailemaan, mutta se ei oikein napannut silloin, ja hommahan jäi sit siihen. Annoin Sillalle kuitenkin uuden mahdollisuuden ja kannatti! Se oli ihan huippu upeine juonineen ja käänteineen. Burgerina en kuitenkaan voinut ohittaa yhtä asiaa nimittäin Sagan Aspergeria (ylläripylläri), joka oli aikalailla just sellainen, kun sarjoilta voi yleensä odottaakin: vähäilmeinen ja sosiaalisesti kömpelö yksin viihtyvä erakko.

 Paita: Cubus // housut: Stradivarius // kengät: H&M

Ja eihän siinä tietenkään mitään. Meitä kirjohiippareita on joka lähtöön, joten miksipä ei näytettäisi kyseisessä sarjassa juuri tota puolta autisminkirjosta: onhan sellaisiakin tyyppejä olemassa. Ja hahmo oli mun mielestä tosi taitavasti rakennettu ja mua ilahdutti, että autisminkirjolla oleva ihminen nähtiin osaavana poliisina, menestyjänä. Silti jäin miettimään, että mites niiden kohdalla, joille Asperger on kokonaan uusi termi: näyttäytyvätkö kaikki aspergerit heidän silmissään Saga-lasien läpi?

Toivon todella, ettei kukaan, joka on tavannut mut, ole ajatellut ennalta, etten katso muita mielelläni silmiin, kuten Saga tai että pidän kotona muropaketteja aakkosjärjestyksessä, kuten Monk tai pysähdyn laskemaan pudonneita tulitikkuja, kuten Sademies. Ennen kaikkea olisi kauheaa, jos mut (tai kuka tahansa kirjolainen) määriteltäisiin Aspergerin kautta ja varsinkin muutaman sarjan ja leffan antaman kapean streotyyppisen kuvan perusteella.

Sillan, Monkin tai vaikkapa Atypicalin seuraaminen ei ole kuitenkaan ollut mulle missään nimessä mitään ryppyotsaista pakkopullaa, jonka burgeriläpille olisin tuhahdellut paheksuvasti kuin seitsemänkymppinen naapurin mummeli bileitä seinän läpi kuunnellessa. Päin vastoin: niistä on tullut ihan parhaat naurut ja mitä rajumpaa läppää, niin sitä enemmän nauru raikuu. Lähinnä vaan mietityttää nää ihmiset, joille Asperger on tuiki tuntematon ja jotka muodostavat kuvan koko kirjosta muutaman hassun stereotyyppisen hahmon perusteella.

Ehkä olisi siis aika antaa sarjoissa, kirjoissa leffoissa (you name it) tilaa myös muunkinlaisille kirjolaisille. Olis aika hienoa nähdä joskus sellainenkin hahmo, johon määkin voisin samastua. Siinä olis hyvät naurut taattu.