1. Minimoi ahdistuminen
Ahdistuspeikko iskee helpoiten silloin kun on stressiä, ottaa koko maailman huolet kannettavakseen tai välillä taas jostain ihan pienestä, kuten ahdistavasta leffasta tai kirjasta. Helpoin nujerrettava näistä on ollut tuo viimeinen eli en yksinkertaisesti lue/katso mitään ahdistavaa. Esimerkiksi stoorit, joissa jonkun sairastuminen tai kuolema on keskeisesessä osassa, on mulle ehdoton ei.
Stressi ja muiden huolten ottaminen omaksi kannettavaksi onkin vähän vaikeampia. Mulle on ihan älyttömän tärkeää saada kuunnella ja auttaa muita, joten se ei tosiaankaan ole vaihtoehto, että ykskaks lopettaisin sen. Oon onneksi pikkuhiljaa tajunnut, ettei se toisten murheiden kantaminen auta ketään, vaan tärkeintä on vain kuunnella ja tukea toista. Se on se paras apu. Stressin kanssa on taas auttanut se viisas sanonta, että asioilla on tapana järjestyä. Silti stressiahdistuksen kanssa on vielä töitä tehtävänä, mutta eiköhän se vielä tästä!
2. Ota tauko tästä maailmasta
Eli syvenny johonkin muuhun tekemiseen ilman, että maailman huolet pyörivät mielessä jatkuvalla syötöllä. Mulla tää on piirtämistä ja lukemista. Kirjoja lukemalla ei tarvitse miettiä omia huolia tai to do -listoja. Varsinkin Cecelia Ahernin ja Marian Keyesin kirjat on ihan parhautta: tarpeeksi kevyttä tarinaa tämän päivän naisten arjesta, mutta sieltä löytyy aina myös se syvällisempi puoli.
3. Puhu, puhu, puhu
Silloin kun käy liian herkillä, puhuminen on se paras lääke. Poikaystävä on paras lohduttava olkapää ja hän on myös enemmän järki-ihminen, joka osaa palauttaa mun päässä vellovat asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Mutta myös muiden herkkisten kanssa höpöttäminen on ihan parasta, kunnon vertaistukea!
4. Hus pois neljän seinän sisältä!
Vaikka yli puolet erityisherkistä on introvertteja, myös meitä ekstrovertteja herkkiksiä löytyy. Mulle parasta akkujen latailua ja rentoutumista on vaikkapa kahvilahengailu ja shoppailu kavereiden kanssa.
5. Rääkkitreeni
Kauhea klishee sanoa, että liikunta auttaa, mutta niin se ainakin mulla menee: saan ajatukset pois omista huolista ja kunnon lenkin tai rääkkitreenin jälkeen on hyvä ja rento olo.
6. Älä ylianalysoi
Monella erityisherkällä (meidän perheessä joka iikalla) tuntuu olevan tosi yleistä miettiä puhki aina ne omat ja muiden sanomiset: mitä jos vahingossa sanoi jotain hitusen väärällä äänensävyllä ja loukkasi jotakuta, vaikka tilanne kokonaisuudessaan ei antaisi mitään mahdollisuutta sellaiselle tulkinnalle. Stop! Tää on tosi kuormittavaa ja helpointa saada ylianalysointi loppumaan on vain lopettaa se omien tai muiden sanomisten ajatteleminen heti kun tuntuu sitltä, että nyt menee liian atomeiksi.
7. Ole rohkeasti herkkä ja ylpeä siitä!
Herkkyys ei ole pelkkää ahdistumista tai itkeskelyä liikuttaville mainoksille vaan siinä on myös paljon upeita puolia: saa kokea kaiken jokaisessa sävyssä ja elää tosi tunnerikasta elämää. Vaikka maailmassa on paljon kurjia asioita, jotka herkkis huomaa heti, niin on paljon myös kaikkea ihanaa, iloista ja liikuttavaa, jotka herkkis myös pistää merkille ihan yhtä helposti. En luopuisi herkkyydestä mistään hinnasta, koska se on osa minua. Olkaa te kaikki muutkin herkkikset ylpeitä herkkyydestänne: vaikka maailma tuntuukin välillä raskaalta, herkkyys on pohjimmiltaan kuitenkin rikkaus. Ole ylpeästi oma itsesi!
Hyvät vinkit! Itse olen nyt muutaman viime vuoden aikana oikeasti alkanut tiedostaa sen, ettei mun pidä katsoa mitään väkivaltaisia/ahdistavia/ällöttäviä elokuvia (tai lukea sellaisia kirjoja tai sarjakuvia), mutta on edelleen vaikeaa muistaa tämä, kun suunnitellaan esim. leffailtoja. Harva se kerta löydän itseni edelleenkin katsomasta jotain leffaa, jota en halua nähdä. Petrattavaa riittää. :D
VastaaPoistaKiitos! Joo, itellä kans ton säännön yksinkertaisuudesta huolimatta vielä välillä tsempattavaa: luin kirjan, jossa yks niistä henkilöistä kuoli ja voi sitä ahdistuksen määrää. En kuitenkaan pystynyt lopettamaan lukemista kun olin jo niin koukuttunu siihen stooriin :D
Poista