Liikuntamotivaatio, mutta mistä?

Mulla oli tosi kauan niin, että liikuin kausittain: joskus oli enemmän motivaatiota ja sitten se lopahti taas vähäksi aikaa. En kuitenkaan ole koskaan kuitenkaan jäänyt päiväkausiksi sohvan pohjalle, koska kotona on onneksi opetettu hyötyliikunnan jalo taito.

Kun muutin Jyväskylään, mun arjesta tuli paljon hiljaisempaa: ei ollut luentoja, joille mennä, eikä töitä. Silloin aloin kuluttaa loputonta joutilasta aikaa liikkumalla: kävin paljon lenkeillä ja hankin salikortin melkein heti. Ja se motivaatio on säilynyt: käyn salilla kolme, neljä kertaa viikossa ja ihan tässä meidän lähellä on tosi hyvät lenkkeilypaikat, joten nekin ovat ahkerassa käytössä. Liikun siis viitisen kertaa viikossa ja pidän kaksi lepopäivää. Mutta miten motivaatio on pysynyt yllä?

Kuten varmasti meille jokaiselle, myös mulle on tosi tärkeää, että lajit ovat mieluisia, eikä liikunnasta tule pakkopullaa. Juokseminen ei oikeen ole koskaan ollut se mun juttu, koska mulla alkaa tosi nopeasti pistämään kylkeen. Siispä korvaan juoksemisen reippaalla kävelytahdilla. Pyöräilen myös jonkin verran: tästä meidän läheltä menee hyvä lenkki järven ympäri ja keskustaan on myös tosi hyvä matka mennä juurikin pyörällä. Salilla käyn vaan ryhmäliikunnassa, koska mää tarvitsen sen jonkun tsemppaamaan ja myös ryhmäpaine toimii siellä mulle tosi hyvin. Jos rynttäisin liikkeitä yksin, alkaisin luistaa niistä enemmän tai vähemmän. Ryhmässä taas vedän paremmin täysillä. Tunneista mun ehdottomia lemppareita on bodypump, spinning, peppu-vatsa ja bodybalance.

Mieluisten lajien lisäksi mulle on lenkeillä tärkeää myös maisemat ja reitin vaihteleminen. En tosiaankaan jaksa mennä samaa reittiä päivästä toiseen, vaan sitä pitää vaihtaa aina välillä. Täällä on onneksi tosi paljon vaihtoehtoja ja aina löytyy jokaiselle päivälle joku mieluinen reitti. Vaihtelun lisäksi myös maisemat on mulle tärkeitä. Tykkään käydä tossa läheisellä kuntopolulla, jossa on tosi paljon reittivaihtoehtoja ja aivan ihanat maisemat ♥

Hyötyliikunnan tärkeyttä ei voi koskaan painottaa tarpeeksi. Vaikka käynkin paljon salilla ja lenkeillä, niin jos mulle tulee jotain asiaa keskustaan, niin kävelen usein meno- tai paluumatkan. Siinä tulee liikuttua ihan huomamatta ja samalla säästyy rahaa. Kroppa ja lompakko kiittää. Lisäksi se meidän uusi kämppä on neljännessä kerroksessa ja hissiä ei ole. Mää näen tän tosi positiivisena asiana, vaikka muutto saattaakin olla vähän hankala. :D

Yksi hyvä motivaation ylläpitäjä on myös se fiilis, joska tulee liikkumisen jälkeen. Mää huomasin, että jos kykin koko päivän sisällä, niin mulla on tosi nuhjuinen olo ja päässä vilisee enemmän kaikkea turhaa, kun taas salin jälkeen on tosi hyvä ja rentoutunut olo. Varsinkin silloin kun on stressiä, niin liikunta tepsii tosi hyvin.

Vaikka liikkuminen onkin ihanaa, niin myös ne lepopäivät on ihan hirmu tärkeitä. Mulla tosiaan niitä on kaksi, mutta siihenkään ei kuole jos niitä joillekin viikoille tulee enemmän. Ja sitten kipeenä jätän  totta kai treenit väliin. Viime syksynä uhmasin tätä sääntöä ja ajattelin, että kyllähän sitä voi pienessä nuhassa mennä. Seurauksena sain kunnon flunssan kuumeineen ja kaupan päällisiksi vielä korvatulehduksen. Ja muutenkin liikunnasta ei pidä tulla pakkopullaa, vaan sen pitää pysyä mukavana ja innostavana. Kultainen keskitie siis tässäkin ja siihen niitä lepopäiviä tarvitaan!