Erityisherkkä ekstrovertti

Erityisherkkyydestä tulee tosi helposti mieleen ihminen, joka tarvitsee omaa aikaa yksin lataillakseen akkuja ja kokee muiden ihmisten seuran ja varsinkin isot ihmisjoukot ahdistavina ja kuormittavina. Ja näinhän se suurimman osan kohdalla on, koska erityisherkistä valtaosa on rauhaa ja omaa aikaa kaipaavia introvertteja. Se ei kuitenkaan koske kaikkia herkkiksiä, koska meitä on myös ekstrovertteja, jotka saavat muiden kanssa hengailusta enemmänkin lisää energiaa ja yksinolo taas tuntuu vaikealta.

Mää olen ekstrovertti erityisherkkä. Kavereiden kanssa hengailu ja juhlat, keikat ja kaikenlaiset muutkin tapahtumat on mun mielestä virkistäviä ja enemmän se yksinolo ja hiljaisuus tuntuu kuormittavalta. Okei, se on ehkä ihan jees sen pari tuntia, mutta sitten alan taas kaivata ihmisiä ja meteliä ympärilleni. Yleensä aina kun olen yksin, pidän telkkaria päällä tai kuuntelen musiikkia, jottei olisi niin ahdistavan hiljaista. Urheiluselostukset on tässä ihan parhaita! :D

Mulla erityisherkkyys näkyy enemmän tunteiluna, ajatusten, tapahtumien ym. syvällisenä pyörittelynä ja vahvana eläytymiskykynä. Mää koen tunteet tosi vahvasti ja pienikin asia vie tunnetilaa johonkin suuntaan. Esimerkiksi jos vaikkapa jossain sarjassa, kirjassa tai leffassa on rajua väkivaltaa tai jonkun sairastuminen tai kuolema on keskeisessä osassa, jään helposti pyörittelemään sitä ja ahdistun. Mun on myös tosi helppo samaistua muiden tunteisiin ja kokea ne myös itse.

Erityisherkkyys ja  ekstroverttiys on siinä mielessä ehkä vähän haastava yhtälö, että aina on se loukatuksi tulemisen riski ja se taas on herkkikselle kovempi isku. Jos joku on sanonut mulle pahasti, jään pyörittelemään sitä pitkäksi aikaa ja ahdistun. Esimerkiksi kerran opiskelijapalveluissa oli tosi tökerö tätönen, joka päätti purkaa pahan tuulensa muhun. Puhelun jälkeen itketti ja jäi suoraan sanottuna tosi paska fiilis. Ja tiesin, että tulee varmasti tilanteita, jolloin opiskelijapalveluihin pitää taas soittaa ja sitten pitää jännittää osuuko se sama tympeä naikkonen omalle kohdalle.

Tällaisista tilanteista huolimatta en koskaan kuitenkaan jättäydy mistään illanvietoista pois tai jätä soittamatta tärkeitä puheluita. Ihmisiä on kaikenlaisia ja jotkut ovat tosi tökeröitä ja sille ei valitettavasti voi mitään. En usko, että meikäläisestä tulee koskaan kovin paksunahkainesta otusta, mutta se ei kuitenkaan estä kehittämästä hitusen lujempaa pintaa ja oppimasta, että joitakin asioita voi suosiolla päästää toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Joten leuka ylös ja suunta vaan kohti uusia seikkailuja!