Aika päästää irti Asperger-stereotypioista

Usein, kun kerron tästä mun lievästä Aspergerin syndroomasta, yleisin reaktio on: "En olis kyl uskonut! Ethän sä edes vaikuta aspergerilta!" Tämä kertoo jollain tavalla siitä, että tästä syndroomasta ei tiedetä tarpeeksi. Se ei ole näiden ihmettelijöiden vika, tietenkään, vaan enemmänkin tietoa on liian vähän ja sen takia kuva Aspergerista on rakentunut kaikenlaisten ennakkoluulojen ja stereotypioiden varaan.

 Jos kysytään, millainen on tyypillinen assi, niin varmasti suurin osa (ehkä jopa minä itse) vastaa, että sellainen vähän epäsosiaalinen tyyppi, joka tietää jostain tietystä asiasta kaiken mahdollisen ja viihtyy parhaiten omissa oloissaan. Tämä pitääkin varmasti joidenkin aspergereiden kohdalla paikkansa, eihän stereotypioita muuten olisi. Se, mikä tässä itseäni häiritsee on näiden stereotypioiden yleistäminen kaikkiin asseihin. Lisäksi viime vuosina on huomattu AS-naisten oireilevan eri tavalla kuin miesten ja nämä tyypillisinä pidetyt piirteet on muodostettu juuri mies-aspegereiden oirehdinnan ympärille. Tämä selittää hyvin sen tyttöjen ja naisten alidiagnosoinnin.

Mutta asiaan! Tässä olisi niitä stereotypioita, jotka ärsyttävät minua eniten tai eivät vain muuten päde. Kerron, miten asian laita on ja sitten vielä miten piirre mun kohdalla ilmenee tai on ilmenemättä. Tarkoitus ei siis ole nostaa itseäni jalustalle jotenkin parempana assina tietenkään, vaan ihan vain tarkastella sitä omaa oireyhtymää erilaisten väitteiden valossa.

Aspergerit ovat epäempaattisia

Tämä stereotypia ottaa minua päähän ehdottomasti eniten. En kiellä, etteikö epäempaattisia asseja olisi, mutta se ei ole mikään Aspergerille tyypillinen tai edes kovin yleinen piirre. Kuten valtaväestöllä, myös aspegereilla empatian määrä vaihtelee laidasta laitaan.

Itse olen ihan samalla tavalla empaattinen kuin muutkin, mutta joissain asioissa menee vähän yli: kannan muiden huolet ja pyydän aina automaattisesti anteeksi, vaikka jokin asia ei olisikaan just mun vika. Vaikka syyllisyyskompleksi kaiken suhteen ei ole aina hyvä homma, koen kaikenlaisen myötäelämisen todella tärkeäksi asiaksi ja tuntuu todella pahalta, että empatiakykyäni ihmetellään vain siksi, että minulla on Asperger.

Assit ovat epäsosiaalisia erakkoja ja sosiaalisesti kömpelöitä

Varmasti tällaisia tyyppejä on, mutta ei voi olettaa kaikkien rakastavan yksinoloa ja karttavan sosiaalisia tilanteita. Sama pätee sosiaalisen kömpelyyden kohdalla.

Omalla kohdalla nämä eivät pidä paikaansa. Rakastan viettää aikaa muiden kanssa ja kaikenlaiset sosiaaliset tilanteet ovat enemmän kuin tervetulleita. Silti joskus lapsena joitain tilanteita oli vaikea hahmottaa ja silloin viihdyin myös yksin paremmin. Ajan kanssa kuitenkin tilannetaju kehittyi ja yksinolon viehätys väheni. Muistan ihan opetelleeni ja sitä kautta omaksuneeni joitain taitoja, ja koen siitä olleen valtavasti hyötyä. Myös perheeni on aina kannustanut minua ottamaan uusia haasteita ja tukenut kehitystäni, mikä on ollut ihan huipputärkeää!

Jokaisella aspergerilla on erityismielenkiinnonkohde

Ei nyt kuitenkaan ihan jokaisella. On tosin totta, että monelta assilta tällainen löytyy ja se on yksi elämään sisältöä tuovista asioista. Lisäksi ne tiedot omasta kiinnostuksenkohteesta saattavat olla ihan huikeat!

Mulla on ollut pienempänä erityismielenkiinnonkohteita. Tiesin älyttömästi vaikkapa koirista kaikkea mahdollista ja luin mieluummin koirakirjoja tarinoiden sijaan. Teininä nämä mielenkiinnonkohteet katosivat, koska koin ne niin kahlitsevina ja ahdistavina. Sen jälkeen niitä ei ole ollut, onneksi. Moni assi kokee tämän toisin, mutta itselleni erityismielenkiinnonkohteet eivät vain sopineet.

Aspergerit ovat kotihiiriä

Aspergereilla on monesti aistiyliherkkyyksiä, jotka ehkä joidenkin kohdalla rajoittavat elämää siten, että vaikkapa baarit ovat pois laskuista, koska on kuuloyliherkkyyttä tai ihmismassat ahdistavat. Tämäkään ei ole kaikenkattava totuus.

Itse rakastan keikoilla fiilistelyä ja käyn myös baareilemassa aina silloin tällöin. Minusta on ihanaa saada välillä tanssia oikein kunnolla tai nauttia hyvistä keikoista.

Aspergerit eivät kykene solmimaan parisuhdetta kuin korkeintaan toisen assin kanssa

Höpö höpö! Vaikka osalla saattaa olla ongelmia sosiaalisuuden kanssa, se ei tarkoita sitä, että parisuhde on poissuljettu muiden kuin toisten assien kanssa. Moni tosin kokee, että Asperger-kumppani ymmärtää parhaiten ja on siksi se paras valinta.

Itselläni ei ole koskaan ollut Asperger-miestä, vaan olen kokenut sellaisen perusjampan parhaaksi valinnaksi. Poikaystäväni ymmärtää minua tosi hyvin ja heitetään tästä mun assiudesta läppääkin.

Vaikka kaikki stereotypiat ja ennakkoluulot tuskin olivat tässä, nämä varmaan antavat suuntaa siihen, millainen kirjo tähänkin ryhmään kuuluu. Ei ole olemassa vain yhtä tapaa olla aspergeri, vaan erilaisia oirekuvia on olemassa yhtä monta kuin assejakin: ihan laidasta laitaan. Harvalla se Asperger määrittää elämää ja sen laatua, eikä välttämättä näy arjessa mitenkään. Toivon, ettei ihmisiä leimata tietynlaiseksi jonkin poikkeavuuden perusteella, vaan huomataan, että meitähän on oikea kirjo! 

Ai niin! Pidin kauan tuota autisminkirjon nauhaa rumana ja ihmettelin, miten ei olla voitu valita parempaa. Muutama kuukausi takaperin kuitenkin tajusin, että nauhan kirjavuushan edustaa sitä laajaa skaalaa ihmisiä erilaisine oirekuvineen, joita tähän kirjoon mahtuu. Oikeastaan tuohan on tosi fiksusti suunniteltu!