torstai 12. tammikuuta 2017

Random facts

Joskus sitä havahtuu mitä omituisimpiin tapoihin ja piirteisiin, joita itsellä on ja niitähän riittää! Osa näistä on ihan vaan kummallisia, osa taas tavallisempia, joita kukaan vaan ei ole aiemmin tiennyt. Tässä siis outoja tapoja ja synkkiä tai tarkoin varjeltuja salaisuuksia, olkaa hyvät!

1. Olen harvinaisen avuton vasenkätinen joissain asioissa. En osaa esimerkiksi käyttää oikeakätisille tarkoitettuja saksia, koska paperi, pakkauksen kulma tai mitä tahansa yritänkään avata, jumittuu aina sinne terien väliin. Vinkumiseni oikeakätisten saksien hankaluudesta on kuitenkin kuultu (kyllästymiseen asti) ja muutama joulu sitten sain vasenkätisten sakset joululahjaksi! Seuraava vasurihankinta on purkinavaaja, mutta sitten en voi enää odottaa muiden avaavan säilykkeitä mun puolesta, joten ehkä meillä on tulevaisuudessakin vain yksi purkinavaaja.

2... vasuriavuttomuudesta huolimatta osaan kuitenkin neuloa ja soittaa bassoa oikeakätisten tyylillä.

3. Salilla pidän lukon avainta aina kengännauhoissa. Vuorottelen tosin aina vasenta ja oikeaa jalkaa. Pitäähän jaloille olla tasapuolinen!

Hame: Cubus
Sukkikset: H&M
Toppi: ? 
4. Mulla on tosi ankara omatunto. Siis oikeasti ankara. Olen kunnon kultakasperi: jätin kympin setelin maahan, koska jos sen kadottanut henkilö olisi ollut jossain siinä lähellä, hän voisi noutaa setelinsä takaisin. Ja olen myös huomauttanut kassalle, kun olen saanut euron liikaa vaihtorahaa. Rehellisyys maan perii, voisin myös opetella käyttämään sitä vanhaa kunnon tervettä maalaisjärkeä.

5. En osaa valehdella, ihan totta! Jos yritän valehdella, kuulostan omituiselta, en osaa pitää naamaa peruslukemilla tai alan kikattaa. Esimerkiksi korttipeleissä en siis ole mikään älyttömän hyvä vastus.

6. Olen opetellut pentuna naksuttelemaan sormieni ja varpaitteni niveliä, koska tuttavaperheen tyttö osasi ja se kuulosti jollakin hyvin kummallisella ja ällöttävällä tavalla niin hienolta. Niinpä aloin ahkerasti opetella ja nykyään en pääse enää tavasta eroon. Great...

7. En osaa olla yksin ilman, että telkkari tai musiikki huutaa taustalla. Hiljaisuus on jotenkin ahdistavaa ja olen kasvanut vieläpä niin äänekkäässä perheessä, etten osaa olla ilman meteliä.


8. Pienenä inhosin paahtoleivän kuoria ja söin ne ensin pois, jotta voisin nauttia leivän syömisestä. Nykyään siedän kuoria, mutta teen tätä välillä edelleen!

9. Laulutaitoni olen perinyt selvästi iskän puolelta, joten sitä ei luonnostaan ole. Kuitenkin, kun olen yksin, niin laulan ihan hulluna - ja nuotin vierestä.

10. Opiskelen saamentutkimusta, joten olen humanistien humanisti! Sitten aloin ajatella työllistymistä ja päätin tehdä maisterivaiheen suomen kieli pääaineena.

11. Jos olen joskus vannonut, etten koskaan, ikinä, milloinkaan tule tekemään jotain, niin yleensä kallistun juuri päinvastaiseen suuntaan. Muutama vuosi sitten opettajanura oli ehdoton ei, mutta nyt se tuntuu parhaalta mahdolliselta vaihtoehdolta.



 12. En osaa oikein lähteä minnekään ihan rennosti verkkareissa ja hupparissa, edes lähikauppaan
 Ilman meikkiä kyllä onnistuu sellaiset pikkureissut jonnekin lähelle, mutta vaatteiden puolesta en vain pysty olemaan niin rento.

13. Kuljen paljon Jyväskylä-Helsinki -väliä, koska perhe ja opiskelut ovat edelleen siellä. Vaikka olen opiskelija, en edes säästöjen perässä pysty menemään kimppakyydeillä, koska olen niin puhelias. Pitäisikö minun puhua sen kuskin kanssa vai ei, jos kerta istutaan samassa autossa yli kolme tuntia? Toisaalta kysymys on turha, koska puhuisin kuitenkin ja varmaan tällainen kälättäjä heitettäisiin pihalle. Bussissa tai junassa ei onneksi tällaisia tarvitse miettiä, joten onnibus on se mun ykkösvaihtoehto.

14. Mun puhe on ihan kauheaa sillisalaattia! Olen Espoosta, mutta en oikeastaan ole koskaan puhunut täysin pk-seutulaisittain: äitini on Imatralta, joten karjalan murre on aina vaikuttanut. Iskä taas osaa Stadin slangia ja sieltäkin käytän muutamia sanoja ihan luonnostaan. Poikaystäväni on aina asunut Jyväskylässä ja puhuu murteella, joten jos kaukosuhdeaikoina puheeseeni tuli jyväskyläläisyyttä jo muutamassa kuukaudessa. Nyt siis puhun jyväskylän murteella, jossa on sekaisin karjalan murretta, slangia ja pk-seudun puhetta. Tällä kombolla minua on veikattu mm. savolaiseksi, hehee!

15. Olen hyvin herkkä. Siis todella herkkä. Aivan naurettavan herkkä. Itken melkein jokaisessa leffassa ja myös monet kirjat ja biisit saavat minut vollottamaan. Niin ja mainokset! Silloin kun olin poikaystäväni kanssa vielä kaukosuhteessa, niin Matkahuollon mainos oli ihan liian liikuttava. Pohjanoteeraus oli kuitenkin se, kun yhdessä sarjassa oli kohtaus, jossa luettiin Veljeni Leijonamieltä, niin sekin oli jo ihan liikaa, vaikka kyseessä ei ollut edes ne surullisimmat pätkät!

16. Ajattelen alitajuisesti, että herkut eivät lihota, jos joku toinen on ostanut ne.

Olen siis avuttomasti vasuri, yliherkkä ja meteliriippuvainen nivelten naksuttelija, joka puhuu vielä miten sattuu! Näillä siis mennään (miten mennään)!

6 kommenttia:

  1. Nää postaukset on mun mielestä ihan sika ihania, koska näissä pääsee enemmän pinnan alle blogin kirjoittajaan! <3 Muhun loksahti kohta 12! :-D oon ihan samanlainen. Lähikauppaan just ja just kollareissa darrassa, mutta ikinä muuten laitan edes jotain järkevää. En vaan voi sietää olla sen näköisenä ulkona!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos! Ihana kuulla!

      Haha! Hauska kuulla, etten oo ainut! Se on kans paha, jos uskaltautuu lähtemään räjähtäneen näköisenä ja sitten kaikki muut tuntuu olevan ihan viimesen päälle tälläytyneitä. :D

      Poista
  2. Mukavan oloinen blogi sulla! :) Mäkin laitan kotona yksin ollessani telkkarin tai musiikin taustahälinäksi, muuten on ihan liian hiljaista. :D Oon myös tosi herkkä ja pystyn samaistumaan noihin kirjojen, biisien yms. aiheuttamiin vollotuksiin.

    http://therewillbesunshine-emilia.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Kiva, että tykkäät!

      Ihana, kun löytyy kohtalontovereita! Ja herkkyys on kyl paha sillon, kun muut on naama ihan peruslukemilla ja ite vaan ei osaa olla vuodattamatta muutamaa kyyneltä. :D

      Poista
  3. Tunnistin itseni kohdasta kahdeksan =) Nykyään paahtoleipien kanssa on ihan sama miten sen syö, mutta lapsena söin ensin reunat. Mulla oli lapsena myös tietty tapa syödä riisipiirakat, jätin sen keskikohdan vikaksi. Nykyään syön ruisleivästä ensin sen "pohjan", koska se on paksumpi. Yks aamu meinas mennä pasmat sekasin, kun huomasin syöneeni ensin "kannen"... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska kuulla, että jollakin muulla on ollut kans tää! Oli se leivän syöminen tarkkaa puuhaa! :D

      Poista