Opiskelijan etelänloma

 Villatakki: New Yorker

Toppi: ?

Farkut ja sukat: H&M

Mikä siis tarkoittaa, että olen vanhempien luona Espoossa nyt muutaman päivän. Tulin tänne tekemään kandintutkinnon viimeistä (!) kirjatenttiä ja käymään kokemusasiantuntijankoulutuksen loppuun. Käyn täällä muutenkin muutaman viikon välein, kun onhan täällä vanhempien lisäksi sisarukset, aivan ihana vuoden ikäinen siskonpoika ja suurin osa kavereista.

Nyt on kyllä niiin helpottunut olo, kun viimeinen kirjatentti on alta pois! Tai no viimeinen ja viimeinen, tuleehan niitä varmasti maisterivaiheessa eteen, mutta kandintutkinnossa tää oli vika! Samalla tajusin kunnolla, että olen saamassa jotain vietyä loppuun ja se on ihanaa. Vielä pitää yksi essee saada pois jaloista, niin sitten se on siinä!

Lauantainakin saan jotain aikaiseksi, mun kokemusasiantuntijankoulutus tulee päätökseen. Kyseessä on ollut tosi mukava ja mielenkiintoinen koulutus, joka on antanut paljon uusia näkökulmia ja apua toimia tulevaisuudessa kokemusasiantuntijana. Ennen valmistumista mulla on ollut yksi tilaisuus, jossa olin puhumassa elämästä Aspergerin oireyhtymän kanssa ja tykkäsin tosi paljon! Tässä olis just sellainen työ, jota tekisin älyttömän mielelläni opiskelun ohella!

Asioiden loppuunviemisestä tuli mieleen, että onko teillä lukijoilla välillä ihan äärettömän saamaton olo? Mulle se on aivan liian tuttu tunne. Nytkin muutama myöhästynyt kirjaston laina roikkuu tässä edelleen ja ihan nolottaa mennä katsomaan, kuinka paljon sakkoa on tullut. Niin ja syömistenkään kanssa en ole oikein saanut ryhdistäydyttyä. Kuten varmaan yli puolet suomalaisista alkuvuodesta, myös mä yritän syödä terveellisemmin ja fiksummin. Suurimmat ongelmat mulla on sokerin puputtaminen ja tosi epäsäännölliset syömisvälit. Liikun kyllä ihan riittävästi, mutta ruokaremppa olis paikallaan. Mutta kun en vain saa kasvatettua sitä kuuluisaa selkärankaa, ääh. Ehkä tämä alkaa helpottaa nyt kun opiskelustressi loppuu. Sitten vain kehiin se vanha kunnon lapsuudesta tuttu karkkipäivä ja rautainen itsekuri, niin eiköhän puputtaminen saada kuriin! Ainakin muutamaksi viikoksi. Joten haasteita kohti!

Nyt mä otan kuitenkin ihan rennosti ja luen kerrankin jotain muuta kuin aina yhtä kuivia tenttikirjoja. Tykkään lukea kaikkea kevyttä ja iloista, jota ei tarvitse sen kummemmin miettiä. Nyt mulla on meneillään Cecelia Ahernin Valintojen vuosi, joka on ollut tähän (ja varmasti ihan loppuunkin) asti ihan huippu! Kunnon tarina, hyvä juoni ja sopivan kevyt ja hauska!