Heikun keikun!
Nyt yli vuoden tauon jälkeen minut täytti kunnon kaipuu pitää taas blogia ja niinpä ryhdyin toimeen! Tässä sitä taas ollaan: tekemässä ensimmäistä postausta ja valaisemaan sitä, mistä tässä blogissa (ja minussa) on oikein kyse.
Paljon on muuttunut sen jälkeen kuin viimeeksi kirjoittelin, suurimpana muutoksena varmastikin se, että Espoo jäi taakse ja muutin Jyväskylään, kyllä, ihan puhtaasti miehen perässä. Opiskelen siis vielä muutaman kuukauden etänä Helsingin yliopistossa, mutta syksyllä opinnotkin siirtyvät sitten tänne samalla pääsen kiinni normaaliin arkeen. Nyt siis vietän elämääni kotirouvana, tai kauniimmin sanottuna edustusavovaimona. Arkeni täyttyy kavereiden kanssa hengailusta, Netflixin töllöttämisestä, monituisista harrastuksista ja ehkä vähän myös niihin tentteihin lukemisesta ja kotitöistä. Toisin sanoen, kotirouvan elämä on pienen alkushokin jälkeen oikein mukavaa, mutta odotan silti jo hieman sitä perus luentoarkea, joka koittaa vasta syyskuussa.
Mistä tämä blogi sitten koostuu? Ainakin elämäni eri iloista ja suruista, tyylistäni, arjestani, kettukarkeista, koukuttumisestani Harjun paperiin ihanine kortteineen, opiskelija-arjesta ja lievästä Aspergerin oireyhtymästä. Kyllä, olen lievä aspergeri, mutta oirekuvani on niin helppo, ettei se oikeastaan vaikuta elämääni mitenkään, lukuun ottamatta stressiherkkyyttä, joitain pieniä aistiyliherkkyyksiä ja epätasaisia kykyjäni (olen hyvä kielissä, mutta aivan susi kaikessa sellaisessa, mihin numeroita tarvitaan). Aspergerista huolimatta rakastan sosiaalisia tilanteita! Osaan lukea muita ihmisiä ja eläytyä heidän tuntemuksiinsa. Minulla ei ole erityismielenkiinnonkohteita tai ongelmia kommunikaatiossa, mistä olen hyvin kiitollinen. Näillä siis mennään!
Blogissani kerron kyllä Aspergeriin liittyviä tuntemuksia ja ajatuksia, mutta en halua kuitenkaan rakentaa blogia vain sen ympärille. Haluan valottaa elämääni, johon Asperger kyllä kuuluu, mutta ei hallitse sitä. Minä määritän oireyhtymäni, ei se minua. Lisäksi elämässä on niin paljon kaikenlaista muutakin mietittävää, iloittavaa ja murehdittavaa, että ei pidä keskittyä vain siihen yhteen seikkaan, vaan ottaa huomioon kokonaisuus kaikkine puolineen.
Tervetuloa siis seuraamaan elämääni sen eri sävyissä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti