Varovainen ekstrovertti

Innostuin tekemään Myers-Briggsin persoonallisuustestin (löytyy täältä), jossa siis useamman kysymyksen avulla selvitetään omaa persoonallisuustyyppiä, joka koostuu viidestä erilaisesta piirteestä, jotka ovat: mieli, energia, luonto, taktiikat ja identiteetti. Kaikilla näillä piirteillä on kaksi ääripäätä ja sijoittuminen tapahtuukin yleensä jonnekin välimaastoon.

Mää sain tulokseksi tällasen kirjainrykelmän: ENFJ-T ja mun persoonallisuustyypin nimi on päähenkilö. Kirjainhöttö tarkoittaa, että olen ekstrovertti (88 %), intuitiivinen (60 %), periaatekeskeinen (89 %), suunnitteleva (91 %) ja varovainen (73 %).

Neule: H&M//Toppi:Cubus//Farkut: Cubus

Mulla loksahti vähän leuka auki tuosta ekstroverttiyden määrästä, koska olen joskus ennen ajatellut olevani enemmän introvertti. Mutta toisaalta kun miettii, niin kyllä niitä ekstrovertin piirteitä on enemmän: tykkään hengailla ihmisten kanssa, en kaipaa yksinoloa ja mun on helppo alottaa keskusteluja. Mää luulen, että mun introverttikuvitelmat on sieltä lapsuudenkodista peräisin, koska koko mun perhe on äärimmäisen supermegaekstrovertteja, mikä on jollakin tavalla saanut mut ajattelemaan, että olisin introvertti. Siitäkin huolimatta, että olen kaveriporukassa ollut aina se suunapäänä höpöttäjä, joka tykkää järkkäillä kaikenmaailman illanistujaisia ja viihtyy ihmisten ilmoilla. Varsinkin Jyväskylään muuton ja jyväskyläläisten ihmisten myötä tajusin, että taidankin olla enemmän ekstrovertti.

Vahva ekstroverttiys on myös siitä jännä piirre, että olen tosi herkkä, johon taas puolestaan liitetään introverttiys. Mutta en kyllä kauheasti usko herkkyyden edellyttävän introverttiyttä, koska vaikka saisikin energiaa sosiaalisista tilanteista tai on kaveriporukasta se keskustelujen avaaja ja parantumaton höpöttäjä, niin ei sellaset piirteet sulje herkkyyttä pois.

Toinen vallitseva piirre mulla oli intuitivinen, mutta se ei olekaan niin vahva kuin ekstroverttiys, vain 60 %. Intuitiivisen vastakohtana oli realistinen ja tunnistan kyllä itseni jonkin verran myös siitä. Elän kuitenkin välillä jossain ihme Disney-kuplassa ja olen unelmoija, enkä aina toimi järjen, vaan enemmänkin vaiston ja tunteen varassa. Keskityn enemmän siihen mitä voi tapahtua, vaikka tietysti pohdin paljon myös tapahtunutta. Olen jossain siellä välimastossa, eli just sellanen vähän enemmän intuitiivinen, mutta realistinenkin puoli on olemassa.

Periaatekeskeisellä tarkoitetaan herkkää tunneihmistä ja siihen samaistun täysin. Ajattelen tunteella paaaljon enemmän kuin järjellä ja teen niin kuin sydän sanoo. Hyvänä esimerkkinä on mun muutto Jyväskylään, vaikka opinnot oli edelleen kesken Helsingissä. Mietin niin, että opintoja on helpompi hoitaa etänä kuin suhdetta, koska mulla oli koko ajan järjetön ikävä poikaystävää ja halusin olla vain hänen luonaan. Tällaista tunneajattelua suosin muutenkin melkein jokaisessa asiassa.

Olen 91 % suunnitteleva ja sen tunnistan hyvin itsestäni. Oon aina ollut sitä mieltä, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, koska se suurin työ on silloin hoidettu ja pitää vain edetä suunnitelman mukaan. Esimerkiksi tenttien kanssa teen aina niin, että tsekkaan ensin sivumäärän, jaan sen niillä päivillä, jotka mulla on aikaa lukea ja tadaa, näin mulla on hyvä suuntaa antava suunnitelma, jolloin lukemisen määrä pysyy kevyenä ja selkeänä. Ilman tällasia suunnitelmia mulle tulee epävarma olo siitä ehdinkö sisäistää kaiken tarpeeksi ajoissa.

Viimeisen piirteen kohdalla vastakkain olivat määrätietoinen ja varovainen ja aika reippaastihan se mulla tonne varovaisen puolelle heilahti. Varovaisuudella tarkoitettiin testissä enemmän sellaista perfektionistista ja menestyshaluista ja se kyllä pätee mun kohdalla. Mulle on tärkeää menestyä siinä mitä teen ja pidän riman aina korkealla, vähän liiankin. Tää piirre on vähän jännä siitä, että kotona multa ei ole koskaan vaadittu huippuarvosanoja tai hyvää menestystä harrastuksessa, vaan riittää että teen parhaani. Silti aloin vaatia itseltäni paljon, mutta muiden suhteen olen samanlainen kuin vanhempani: riittää, että he yrittävät parhaansa.

Mun persoonallisuustyyppiä luonnehdittiin muita auttavaksi ja vähän johtajatyylikseksi. Aluksi vähän kummastelin tuota johtajaa, koska en ole koskaan ollut sellainen, koska en halua tehdä päätöksiä muiden puolesta. mutta sillä vissiin tarkoitetaan tuossa enemmän sellaista tsempparia, mikä pätee kyllä: haluan aina auttaa muita. Myös kaikki se herkkyys ja liiallinen muiden huolien kantaminen kuulostaa myös tutulta. Testin tulos oli siis mun mielestä tosi osuva niin huonoinen kuin hyvine puolineen.

Mitä te saitte tuosta testistä ja osuiko se oikeaan?