#Räpätätijutut

Oon varmasti monet kerrat höpötellyt blogissa että oon tosi puhelias tyyppi ja siitä kuinka se tuntuu olevan ihan koko meidän perheen ja äidinpuoleisen suvun kattava piirre: kaikki höpöttää niin paljon, että puheenvuoron saa vain keskeyttämällä. Ja onhan myös osa kavereistakin kunnon räpätätejä. Näiden ihmisten kanssa on joskus tullut juteltua tästä jatkuvasta höpöttämisen tarpeesta ja ollaan tajuttu, että joitain piirteitä ja tapoja löytyy tosi monelta muultakin hölöttäjältä. On ihanaa huomata, ettei ole ainut, jolta jutuista katoaa vähän väliä se punainen lanka, koska eksyy sivupoluille tai kantaa huono omaatuntoa, kun silloin tällöin keskeyttää muiden jutut. Mutta hei, mitä mä tässä enää turhaan höpötän, laitetaas meikäläisen Vain räpätätijutut -lista käyntiin!

Puhe jää autopilotille
Eli höpöttämisen lomassa ei kiinnitä huomiota siihen mistä on puhumassa ja havahtuu, että jututhan on menneet ihan omia reittejään minne sattuu. Luulin tosi kauan että oon ainut, jolle käy näin, mutta ainakin meidän perheestä löytyy muita samanmoisia.

Keskeyttäminen
Tää on huono tapa ja yritän päästä siitä eroon. Paitsi, että muiden non stop -höpöttäjien kanssa se on ihan ok, koska muuten sitä puheenvuoroa ei saa. Ikinä.

Puhetulva, josta ei saa itsekään aina selvää
Mää luulin että oon tämänkin piirteen kanssa yksin, mutta ei, muillakin räpättäjillä on tätä! Selitin kerran Hildalle ihan innoissani jotain ja vastauksena sisko oli vain että "mitä?!", johon mä vaan sanoin etten mäkään tiiä. Siihen Hilda vain totesi, että tuttu tapa myös hänellä. Sukuvika siis. :D

Oma elämäntarina jo kerrottu kun toinen on vasta kertomassa perusjuttuja itsestään
Tää on vähän liiankin tuttua mulle ja myös monille muille höpöttäjille! Kun tutustuin mun poikaystävään, olin ehtinyt höpöttää jo sitä ja tätä, kun hän vasta kertoili ihan perustason asioita elämästään.

Punainen lanka katoaa
Olet kertomassa jotain mielenkiintoista juttua, kun takerrut siinä johonkin taustaseikkaan, joka vaatii selittämistä ja sitten unohtuukin se varsinainen stoori. Onko tuttua? Mulle on käynyt näin lukemattomat kerrat ja sitten joudun odottelmaan, että se varsinainen asia tulee taas mieleen. 

Sosiaalinen krapula
Tää voi tulla niin monesta asiasta: liian vilkkaasta keskeyttämisestä, siitä että avautuu turhan helposti tai ylipäätään runsaasta puhetulvasta. Ja sitten mukaan astuu herkkyys, joka saa märehtimään kaikkia niitä asioita ja aiheuttaa morkkiksen.

Leffat kotisohvalla = kuka mitä missä häh?
Kyllä, just noi kysymykset plus: Kuka toi on? Miks se teki noin? Miten tää päättyy? Sekä tietysti kaikki se analysoiminen ja muu keskustelu, kun toinen haluaisi katsoa leffaa kaikessa hiljaisuudessa. Ja sit jos katsoo muiden höpöttäjien kanssa, niin leffahan menee ihan kokonaan ohi.

Hiljaiset hetket on pakko täyttää
Räpätädeille hiljaiset hetket on monesti vaivaannuttavia ja niitä yrittää ihan huomaamattaankin täyttää. Jos keskustelutoveri sattuu olemaan hiljaisempaa sorttia, keskustelusta tulee haastattelu, jolloin puheliaampi alkaa tentata ja hiljaisempi vastailla. Tiedän, huono tapa. Nyt oon silti onneksi pikkuhiljaa oppinut hyväksymään, että ne hiljaisetkin hetket on ihan okei. Ainakin joskus.

Onko täällä muita höpöttäjiä? Löytyikö listasta jotain samastuttavaa?