kaikille aspergereillekaan yksinolo mitään herkkua ole. Mulla on just näin eli tykkään olla tosi paljon muiden seurassa ja sitten kun pitää olla yksin, niin se on kivaa korkeintaan sen muutaman tunnin ja sitten alan taas haikailemaan seuraa.
Toppi: H&M / Hame ja kengät: kirppari
Otsikosta huolimatta yksinolo ei kuitenkaan ole mulle mitään sietämätöntä ja pystyn siihen kyllä niin kauan kuin tilanne vaatii. Mutta jos saisin valita mitä haluan, niin ottaisin kyllä ihmiset ympärille ja välillä sellaisia tunnin pari pyrähdyksiä yksin. Mutta mikä siinä omassa seurassa on hankalaa? Mulla ainakin se, että alan jossain vaiheessa liikaa pohtimaan kaikkea ja ajaudun huolien verkkoon. Toisekseen pelkkä ympäröivä hiljaisuus on ahdistavaa. Siispä aina kun olen yksin, mulla on telkkari päällä taustahälinänä tai kuuntelen musiikkia.
En ole kuitenkaan aina karttanut yksinäisyyttä, vaan lapsena tykkäsin olla välillä pitkiäkin aikoja omassa huoneessa lukemassa tai piirtämässä. Tarvittiin vain hyvä kirja tai lehtiö ja jaksoin olla tyytyväisenä omissa oloissani ties kuinka kauan. Mutta silloinkin viihdyin myös muiden seurassa: kavereita oli ja heidän kanssaan oli kiva olla. Muutenkin meidän karjalais-suomenruotsalaisessa perheessä menoa ja meininkiä kyllä riitti, joten silloin siis teki ehkä ihan hyvää vetäytyä välillä omiin oloihin. Mää luulenkin, että tää yksinäisyyden välttely johtuu siitä, että kun muutin pois kotikotoa, ympärillä ei ollutkaan enää niin paljon meteliä. Nykyään mää olenkin meillä se turhan mökän pitäjä: höpötän mitä milloinkin ja puhun jopa itsekseni.
Meidän kulttuurissa on sellainen jännä piirre, että pitää osata olla yksin ja omassa seurassa viihtyvää ihmistä pidetään itsenäisenä ja vahvana. Ajattelen samoin siitä, että jos yksinolo silloin tällöin tuntuu ihan mahdottomalta ajatukselta, niin ehkä silloin pitäisi miettiä mitä tehdä. Muuten omaa pärjäämistä ja itsenäisyyttä pidetään turhan suuressa arvossa. Ihminen on kuitenkin laumaeläin ja on jotenkin jopa hölmöä, että pitäisi pyrkiä pärjäämään täysin omillaan: ei kysytä neuvoa muilta tai kerrota omia huolia, vaan katsotaan kaikki jostain hemmetin Googlesta. Ja varmasti jokainen tietää, että toi huolenaiheiden googlaaminen on harvinaisen huono idea. Tukeudutaan siis toisiimme enemmän, ei se ole heikkouden merkki! Sama yksinolon kanssa: on hyvä osata olla myös yksin, mutta yksinoloa ei kuitenkaan pidä arvostaa liikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti