tiistai 16. toukokuuta 2017

Äidille

Äitienpäivä tuli ja meni. Se antoi aihetta miettiä kuinka paljon äiti merkitsee eli ihan tosi paljon. Äiti on ollut mulle aina sellainen äidin ja naisen esikuva, jollainen haluan itsekin olla: huolehtivainen, viisas, kannustava, iloinen, puhelias ja hauska. Äiti on myös näyttänyt hyvin, että niin kauan kun osaa täyttää aikuisuuden velvollisuudet, voi olla vähän lapsellinenkin: hän on keksinyt parhaat aprillipilat tai ollut (ja on välillä edelleen) pimeässä eteisessä säikäyttämässä, kun ollaan siskon kanssa tultu käymään. :D

Vaikka äitienpäivästä on vierähtänyt jo muutama päivä, haluan silti tehdä postauksen, jossa kerron niitä parhaita ja mukavia muistoja ja miksei ihan näidenkin päivien juttuja, joista äiti tulee parhaiten mieleen.

Äiti joskus 80-luvulla
 
♥ meillä oli iso kasa paperinukkeja ja -eläimiä, joita äiti oli piirtänyt

♥ yllätyskirjat ja ääneen lukeminen. Joka ilta mulle ja siskolle luettiin ja mukana oli aina myös äidin yllätyksenä valitsemia kirjoja, ihan parasta.

♥ hauskat pikku yllärit muutenkin. Joskus saattiin siskon kanssa sellaiset pienet hiirilelut, joilla me leikittiin metsässä Tiheikön väkeä.


♥ aina silloin kun sisko meni muskariin, niin me keksittiin äidin kanssa aina joku kiva juttu: joskus pääsiin uimahalliin, käytiin kirjastossa tai sain berliininmunkin (yksi mun suurimmista herkuista pienenä tai okei, on edelleen).

♥ mun rakkaus kirjoihin on selvästi perua äidiltä. Hän on aina kannustanut lukemaan ja nykyään me luetaankin molemmat paljon samoja kirjoja. Hyvänä esimerkkinä: ostettiin vahingossa toisillemme Cecelia Ahernin Valintojen vuosi joululahjaksi. :D

♥ taidenäyttelyt ja piirtäminen on toinen meidän yhteinen juttu! Piirtämisen lahjat oon periny äidin puolelta ja joskus kun olin seitsemän kävimme katsomassa Rääpäle-näyttelyn, josta tykkäsin ihan älyttömästi.

Äiti ja tyttäret

parhaat neuvot elämään olen saanut äidiltä. Viime vuonna olin pitämässä kavereille pikkujouluja ja mulla oli kauhea kiire paistaa pipareita, laittautua ja siinä sivussa vielä siivota ja totta kai plussana tässä oli vielä kauhea pms. Soitin itku kurkussa äidille, että mulla on ihan kamala olo, enkä mitenkään ehdi tehdä kaikkea ja mietin jo puolivakavissani luovuttamista koko pikkujoulujen suhteen ja hautautumista sohvalle. Hän neuvoi laittautumaan ensin, koska meikkaaminen, ykkösten päälle pukeminen ja hiusten laittaminen piristää ja sitten pystyisin keskittymään myös kaikkeen muuhun. Se toimi ja pikkujoulutkin onnistuivat! 

♥ äiti on maailman paras kuuntelija muutenkin. Häneltä saa aina parhaat neuvot huoliin ja murheisiin.

♥ paras tuki ja kannustaja. En usko, että olisin pärjännyt Aspergerin kanssa näin hyvin, jos äiti ei olisi ollut kannustamassa, rohkaisemassa ja tukemassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti