Koko kirjon nauha

Kun näin ensimmäisen kerran autismisminkirjon kirjavan tietoisuusnauhan, ensimmäinen mieleen tullut asia oli, että onpa se räikeä ja suoraan sanottuna ruma. Miksi ihmeessä pitää tunkea koko nauha täyteen erivärisiä palapelinpaloja, joiden värit eivät edes soinnu yhteen? Olihan tuo nyt turhamaisesti ajateltu, mutta olin suunnitellut kuitenkin pitäväni nauhaa laukun olkaimessa tai takin rinnuksessa, mutten halunnut kantaa mitään noin räikeää. Nauha jäi sitten hankkimatta, enkä miettinyt asiaa sen enempää. Vuosien päästä nauha-asia tuli kuitenkin taas eteen, kun niitä jaettiin kokemusasiantuntijakoulutuksessa. Silloin en antanut enää väriasian häiritä, vaan laitoin autismitietoisuuden sen edelle. Nauhaa pällistellessäni tajusin myös syyn sen kirjavuudelle: autisminkirjo. Kirjo, johon mahtuu ihmisiä niin laidasta laitaan, ettei sitä voi kuvata yhdellä, eikä edes kahdella värillä.

Kuten olen blogissa monesti höpötellyt, autisminkirjoon liitetään valitettavasti edelleen tosi paljon erilaisia stereotypioita ja ennakkoluuloja. Viime vuosina tämä on onneksi huomattu ja autismitietoisuuden eteen on alettu tehdä enemmän työtä. Kun kävin puhumassa 100-autismia -tapahtumassa, avauspuheessa tuotiin hienosti ilmi se, ettei kaikkia kirjolaisia voi niputtaa yhteen: emme ole Sademiehiä tai Saga Noreneita, vaan joukko erilaisia sävyjä ja persoonallisuuksia. Se on tuotu myös nauhassa hyvin esiin kirjavien värien lisäksi erillisinä paloina.

En edelleenkään pidä nauhaa vaatteissa tai laukussa näkyvillä, kun korkeintaan kokemusasiantuntijavuoroa pitäessä, enkä silloinkaan lähes joka kerta. Tämä ei kuitenkaan enää johdu nauhan väristä, vaan yksinkertaisesti siitä, etten aina halua nähdä nauhaa muistuttamassa Aspergerista. Kokemusasiantuntijakeikoilla sillä on kuitenkin suurempi rooli ja se sopii niihin tilanteisiin paremmin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettei tietoisuusnauha merkitsisi mulle mitään: se merkitsee paljonkin kirjavine sävyineen ja kertoo koko kirjon monimuotoisuudesta jokaisella palapelinpalallaan. Se kertoo, ettei ole olemassa vain yhtä tapaa olla kirjolla, vaan niitä tapoja on tuhansia, aivan yhtä monta kuin kirjolaisia.