Mää en keräile postikortteja, vaan niitä enemmänkin kertyy. Ne on mulle kauniita sisustuselementtejä, jotka piristää kodin ilmettä ja tekevät siitä persoonallisen. Vaikka mun mielestä tyhjät valkoiset seinät on jotenkin tosi orpoja, en kuitenkaan ole kuorruttamassa joka ikistä tyhjää kohtaa korteilla ja tauluilla vaan on taitolajinsa sekin saada sommiteltua kaikki just eikä melkein järkevän näköisesti.
Tärkeintä korteissa on kuitenkin niiden tarkoitus ja muistot. Osan olen saanut synttäreiden, valmistujaisten tai jonkun muun merkittävän tapahtuman seurauksena ja osan olen hankkinut itse ilman mitään kummallisempaa syytä. Silti myös noihin jälkimmäisiin liittyy tosi paljon muistoja ja olen aina kirjoittanut niiden taakse milloin ne on ostettu ja millaisia asioita siihen päivään liittyy.
Tässä on ehkä yksi tärkeimmistä korteista ikinä. Sain sen kaveriltani E:lta, kun olin muuttamassa Jyväskylään ja pidin läksiäiset. Tuohon on siis kerätty kaikki meidän inside-läpät yli 20 vuoden ajalta ja tuosta tulee useampi kuin vain yksi muisto mieleen: se kun syötiin kuviskerhossa joka ikinen kerta eväät lattialla, luettiin Lassia ja Leeviä c-kaseteille ja syötiin aina Missä X -karkkeja. Se muistuttaa kuinka tärkeää ystävyys on.
Muisto pahimmasta joululahjaryysiksestä. Oltiin siis viime vuonna kaverin kanssa ihan paniikissa ryntäilemässä kaupasta toiseen joululahjojen perässä (siis koska kaikkihan jää aina viimetippaan :D) ja päätettiin mennä lopuksi Harjun Paperiin hengähtämään. Sieltä bongasin heti ketun peilailemassa pihlajanmarjojen kanssa ja totesin, että tuohan on pakko saada ostaa. Kaikesta kiireestä ja stressistä huolimatta meillä oli kuitenkin ihan hauska shoppailureissu ja muistuttaahan tuo mukavasti myös viime vuoden joulusta.
Ja vielä vähän kettuja! Kaveriltani V:lta terkkuja Japanista, jossa hän asui muutama vuosi sitten. Hän oli käynyt kettutemppelissä ja löysi tämän kortin mulle. Tykkään tosi paljon tuosta tunnelmasta ja siitä tuleekin jollain tavalla mieleen se kauan sitten kadotettu Rääpäle-kortti.
Voi nää muistot! Viime kesänä perhe tuli tänne Espoosta käymään, kun järkättiin tädin miehelle yllätyssynttärit. Äidillä oli synttärit samaan aikaan ja kun oltiin menossa Kissanviiksiin syömään, tädin mies luuli koko ajan, että oltiin menossa juhlistamaan äitiä, kunnes totuus tulikin onnittelulaulussa ilmi. Kissanviikset on muutenkin tosi ihana ravintola ja ne ruuat on jotain aivan mahtavaa. Siellä oli myös juuri tuollaisia kortteja, joista yksi pääsi koristamaan meidän seinää.
Sitten on tuo ihana poro, joka on Myyrmäen taidemuseosta. Mentiin sinne melkein koko perheen voimin viime vuonna katsomaan näyttelyä Humans of Myyr York (joka oli älyttömän upea) ja lopuksi käytiin kiertämässä vielä myymälä läpi. Mulla oli synttärit lähestymässä ja äiti sitten osti mulle tuon ihanan porokortin, joka muistuttaa hauskasta päivästä perheen kanssa, koska nyt kun mulla ja siskolla alkaa olla jo niin paljon sitä omaa arkea ja kun mää asun vielä vähän kauempana, niin harvoin löytyy samalla tavalla aikaa lähteä melkein koko perheen kanssa minnekään.
Jokaisella kortilla on oma tarinansa ja niihin kätketyt muistot nousevat aina esiin ihan vaan kortteja katsomalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti