Aspergeri=vammainen ja sairas?

Mitä Aspergerin oireyhtymä on? Sairaus, vamma, häiriö vai ominaisuus? Vai riippuuko se ihan oireiden voimakkuudesta eikä olekaan yhtä totuutta? Virallisestihan Asperger on autisminkirjon häiriö, mutta yksilöllisellä tasolla se voi olla paljon muutakin. Ainut, mitä noista Asperger ei ole, on sairaus.

Kuulin joskus, että mikäli on saanut Asperger-diagnoosin, voi kutsua itseään vammaiseksi. Tällä ei tarkoiteta kehitysvammaa, koska Asperger ei vaikuta ymmärtämis- tai käsityskykyyn, eikä älyyn, jotka taas ovat kehitysvamman kriteerejä. Vammalla tarkoitetaan enemmänkin  rajoitteita, joita on esimerkiksi myös liikunta-, kuulo- ja näkövammaisilla. Rajoitteilla viitataan siis enemmän aistiyli- tai aliherkkyyksiin ja kommunikaatioon. Mutta entä jos näitä rajoitteita ei ole, onko Asperger silloin vamma?

Mulla Asperger ei vaikuta ollenkaan kommunikaatioon tai sosiaalisiin taitoihin ja aisteissakin se näkyy todella vähän. Asperger ei siis rajoita mun elämää millään tavalla ja siksi tuntuisi tosi kummalliselta kutsua itseään vammaiseksi. En tarkoita tällä todellakaan, että olisin joku ylemmän luokan aspergeri vaan ihan yksinkertaisesti sitä, että tuntuisi jotenkin väärältä sanoa olevansa vammainen kun syndrooma ei kerta vaikuta omaan elämään millään tavalla rajoittavasti. Ja se on väärin myös niitä kohtaan, joilla Asperger oikeasti rajoittaa elämää. En halua olla viemässä heidän etuuksiaan tai aiheuttaa omalla oirekuvallani heidän oireidensa vähättelyä.

Mun (ja monien muiden lievien tapausten) kohdalla Asperger on enemmän ominaisuus: stressaannun helposti, olen emotionaalisesti haavoittuva, mulla on vähän kipuyliherkkyyttä, epätasainen kykyprofiili (hyvä kielissä, huono matikassa), mutta myös hyvä muisti. Nämä piirteet eivät vaikuta siihen miten elän tai vaikeuta arkeani. Kenellä tahansahan voi olla tällaisia ominaisuuksia, oli Aspergeria tai ei. Mulla tosin oireet oli lapsuudessa ja vielä vähän teininäkin hieman voimakkaampia ja silloinhan se diagnoosikin tuli. Silti olen aina ollut ihan normaalissa opetuksessa, sosiaaliset tilanteet eivät ole koskaan tuottaneet juurikaan vaikeuksia eikä kommunikoiminen ole ikinä tuntunut mitenkään hankalalta. Silloinkaan en ajatellut, että Asperger olisi jotenkin rajoittanut elämääni.

Ei ole olemassa yhtä selvää vastausta mitä Asperger pohjimmiltaan on. Se riippuu oirekuvasta ja omista kokemuksista: rajoittaako Asperger merkittävästi elämää vai ei. Yhtä totuutta ei ole vaan niitä yhtä monta kuin on kirjolaisiakin, siis tuhansittain.