Viime viikot ovat olleet aikalailla stressin täytteisiä. Ja ne stressipeikot ovat totelleet tuttuja nimiä: raha, syöminen, opiskelut ja aika. Siinä ne perusvieraat, jotka käyvät täällä vähän turhankin usein. Mää en oikein osaa elää stressin kanssa ja niiden lisänä sitten tuleekin ahdistus ja kaikenmaailman huolet. Liian monta mielessä pyörivää asiaa vaikuttaa mulla myös uniin: saan kyllä nukuttua ihan samalla tavalla kun muutenkin, mutta unet on revitty ihan kuin jostain kauhuleffasta tai dekkarista, huh. Mää muistan vielä unet tosi tarkasti, niin ne saattaa pyöriä päässä koko seuraavan päivän, jee...
Paita: Cubus
Housut: Gina Tricot
Mutta siis raha-asiat on mulla ollut nyt sydämen päällä, kun opintotukea ei ole tippunut kohta kahteen kuukauteen, koska tyhmyyksissäni nostin tuet kahdelta viime kesältä, enkä osannut varautua, että kandinpapereiden kanssa on yllättävän paljon byrokratisia käänteitä, joten paprut eivät kolahdakaan postilaatikkoon sormia napsauttamalla. Töitä onneksi on, mutta niistäkään ei hirveästi rahaa tule, kun tunteja ei ole mitenkään päätä huimaavia määriä. Töistä tulikin mieleen myös rahamurheiden kannalta ihana käänne: mun sopparia jatkettiinkin vielä vuoden loppuun, joten kyllä ne raha-asiat helpottuvat, kun alan taas saada opintotukea. Onneksi.
Opintotuesta saadaankin rakennettua silta opiskeluihin, jotka päättäväisesti junnaavat vielä päätösten ja kokonaisuuksien rekisteröinnin kynsissä. Ja tosiaan, mites sinne Jyväskylän yliopistoon pitikään hakea? Tänään kuitenkin päätin tarttua härkää sarvista ja otin selvää asioista. Sain vihdoin hengähtää: ainakin yksi kokonaisuus on toimitettu rekisteröitäväksi ja siirtyminen Jyväskylän yliopistoon ei tunnukaan niin hankalalta kuin pelkäsin. Mun pitää vaan kirjoittaa perustelukirje maisterinopintoja varten ja hakea yhteishaussa. Onneksi otin tuostakin nyt selvää, koska olen ollut onnellisesti siinä uskossa, että haen vasta siirtohaussa toukokuussa, mutta haku onkin edessä jo nyt. Huh. Niin ja nyt tiedän myös sen maisterinohjelman johon haen: kieli muuttuvassa yhteiskunnassa ja opintosuuntana suomi. Lueskelin ne jutut läpi ja kuulosti tosi mielenkiintoselta!
Herkkujen loputon mättäminen on myös vähän kaihertanut. Viime viikonlopun bileiden jäljiltä jäi kunnon määrä vaikka mitä naposteltavaa ja mulla on joku pakkomielle ahtaa herkkuja, jos niitä meidän kaapeissa on. En voi siis antaa olla. Osan järjettömästä herkuttelusta pistän näiden perus naistenvaivojen piikkiin, mutta on tässä myös sitä tunnesyömistäkin mukana: kurja olo, joten silloin saa herkutella. Mutta ei, ei ja ei. Pitäisi oppia hillitsemään itsensä, mutta miksi se on niiiiin vaikeaa? Kohta mun pitää varmaan lätkästä lappu keittiön kaapinoveen, jossa lukee julma käsky: Ryhdistäydy!
Herkuttelun vastapainoksi olen onneksi käynyt salilla tällä viikolla melkein joka päivä, tänäänkin menen illemmalla spinningiin, joten ehkä mun tavoitteet terveellisemmästä elämästä ei ole ihan vielä tuhoon tuomittuja. Paitsi, että linjat pysyy herkuttelusta huolimatta kurissa, niin liikunta helpottaa myös stressiä. Ihana fiilis, kun tulee takaisin kotiin rentoutuneena vaikka ennen salia olis ollu kauhea stressi.
Kaikessa tässä stressissä pahinta on ollut pelko epäonnistumisesta ja sitä kautta tyhjän päälle jäämisestä. Mä oon ollu aina kunnianhimoinen ja asetan riman tosi korkealle. Aika jännä, koska vanhemmat ei ole koskaan vaatineet multa mitään huippupärjäämistä koulussa tai harrastuksissa, vaan ihan se oman parhaan yrittäminen on riittänyt. Mutta mä sitten vaadin itseltäni välillä liikoja ja tadaa, taas on kunnon stressi päällä. Pitäisi oppia olemaan armollisempi itselleen. Eikä se epäonnistuminenkaan ole se maailman pahin asia, vaan asioilla on aina tapana järjestyä. Elämä kyllä kantaa.
Ai niin! Pistettiin tänään hakemusta yhteen kämppään, josta poikaystävän kaveri on nyt lähdössä. Olisi ihana päästä muuttamaan, koska vaikka tää nykyinen kämppä on tosi ihana ja hyvällä alueella, niin me kaivataan kuitenkin enemmän tilaa ja olisi mukava asua lähempänä keskustaa. Ja olishan se koiruuskin suunnitelmissa. Nyt vaan toivotaan parasta, mutta ilman stressiä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti