Ulkonäköpaineet, pms, menkat ja suuret odotukset milloin millekin elämänalueelle. Silti en ole koskaan halunnut olla mies. Mää oon pienestä pitäen huomannut, kuinka ihanaa on olla nainen ja ennen kaikkea monipuolista: meillä ei ole koskaan näkynyt, että naiseus rajoittaisi elämää jotenkin, vaan päinvastoin. Leikin pienenä paljon pehmoleluilla, mutta tykkäsin myös prätkähiiristä. Nyt aikuisena rakastan sellaisia tyypillisiksi ajateltuja naistenjuttuja, kuten meikkaamista ja kavereiden kanssa juoruilua, mutta myös istun möykkään sohvalla kun kannustan Suomea tai Jokereita lätkässä.
Mulle naiseus merkitsee paljon ja siihen sisältyy niin älyttömästi ihania asioita, joista mulle tärkeimpiä on raskaus ja äitiys. Nämä eivät tietenkään ole kaikille naisille niitä kohokohtia, eikä tarvitsekaan, mutta mulle niillä on tosi suuri merkitys. Haluan tulevaisuudessa ehdottomasti olla äiti, koska koen vanhemmuuden niin suurena rikkautena. Varsinkin nyt seuratessani mun siskon kasvamista äidiksi ja oman tädiksi tulemiseni myötä tämä tuntemus on vahvistunut entisestään.
Vaikka noi kirjustelun alussa mun luettelemat naisena olemisen ärsyttävät puolet on välillä liiankin vahvasti elämässä läsnä, niiden hankaluutta helpottaa se, kun niistä pääsee juttelemaan tyttöporukassa. Silloin niihin asioihin saa ymmärrystä ja oppii suhtautumaan myös huumorilla. Ihan parasta vertaistukea! Silloin tajuaa vaikkapa, että hei, selluliittiä on tosiaan melkein kaikilla ja ymmärtää, että eihän se muutama kohta kuhmuraista ihoa ole edes niin kamala juttu. Ja jos joku on joskus möläyttänyt, ettei naisten kaveriporukat onnistu koskaan ilman riitaa ja piikittelyä, niin siinä on oltu kyllä niin väärässä.
On suuri rikkaus, että naisena oleminen ei ole enää sullottu pieneen muottiin. Nykyään on onneksi mahdollista valita mitä tahansa kotiäitiyden ja uranaisena olemisen välillä ja se on hienoa. Silti epäkohtia on edelleen puolin ja toisin. Tällä tarkoitan vapaaehtoisesti lapsettomien kokemaa paheksuntaa, mutta myös esimerkiksi korkeakoulun skippaamisen tai meikkaamisen katsomista nenänvartta pitkin siksi, koska se vie muka naisilta uskottavuutta. Mää en missään nimessä usko, että vaikkapa joku kainaloiden sheivaaminen merkitsee kenellekään karvanpoistoteollisuuden aivopesuun alistumista, vaan siitä on tullut enemmänkin tapa, jota voi ihan vapaaehtoisesti noudattaa tai olla noudattamatta. Mää en ole edes koskaan ajatellut, että sheivaisin tai meikkaisin jotakuta varten: mulla on niin vaan parempi olo. Meikattuna koen korostavani mun piirteitä ja jos jättäisin sheivaamatta, olisin kunnon tyttötarzan, koska mulla ei edes kasva sellaista hentoa harvaa karvaa, vaan skippaamalla vaikkapa säärien sheivaamisen, saisin kasvatettua itselleni tuuheat villahousut ja silloin mun olo ei olisi todellakaan mukava. Jokainen siis tavallaan muita tuomitsematta.
Mulle suurin naisesikuva on oma äiti. Hän on aina pitänyt meistä tosi hyvää huolta ja keksinyt mukavaa tekemistä. Muistan kun pienenä teimme paljon eväsretkiä ja iltasaduksi äiti oli valinnut aina yllätyskirjoja. Äiti on myös aina kuunnellut meidän kaikkien kolmen huolia ja murheita ja antanut myös maailman arvokkaimpia neuvoja sekä isoista, mutta myös pienistä asioista: ennen viime kaveripikkujouluja mua ahdisti ja ärsytti kaikki mahdollinen ja mahdoton. Soitin kunnon itkupuhelun äidille ja hän sitten siihen, että nyt vaan meikkaamaan ja valitsemaan vaatteita niin tulee parempi olo. Ja se auttoi! Tärkein neuvo, jonka olen äidiltä saanut, on, että kaikki aina järjestyy. Äidin kanssa on myös aina voinut puhua kaikesta ja meillä on kotona ollut aina tosi rentoi ilmapiiri. Haluan myös itse olla tulevaisuudessa yhtä kuunteleva, huolehtivainen ja rento äiti!
Hyvää naistenpäivää muruset!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti