Ihana parisuhdearki

Kirjoissa, leffoissa ja sarjoissa näkee tosi paljon joko vastarakastuneita jatkuvalla syötöllä hempeileviä pareja tai sitten kriisin partaalla, melkein eroamassa olevia pariskuntia (hatunnosto Solsidanille ja Modernille perheelle arjen kuvaamisesta! <3). Jatkuvaa suurien tunteiden tykitystä on tarjolla joka suunnasta, mutta missä on se onnellinen tasainen arki. Miksi se jää niin vähille? Tylsyydenkö takia? Niin varmasti, mutta sen ajatuksen kanssa mennään niin metsään, että huhhuh. Parisuhteen arjessahan on vaikka mitä ihanaa ja aina oppii jotain uutta toisesta. 

Mulla on ollut aina se, että oikein odotan arjen alkamista suhteessa, koska silloin mulla hälvenee alkuvaiheeseen kuuluvat pelot siitä ettei toinen välitäkään tarpeeksi. Suhteesta ei tietenkään tule itsestäänselvyyttä, vaan järkeilen sen niin, että kumpikin ajattelee suhteen olevan tarpeeksi vahva, että yhteinen arki tuntuu hyvältä ajatukselta. 

Vaikka arkeen kuuluu meillä töitä, opiskelua, harrastuksia, stressiä ja väsymystä, aikaa kuitenkin aina löytyy myös toisillemme. Eikä sen yhteisen ajan tarvitse olla mitään maailmaa mullistavaa, vaan saatamme vaan pötkötellä kainaloikkain sohvalla ja katsella jotain sarjaa. Ja ihan sekin riittää, että istutaan kumpikin sohvalla omia juttuja tehden eli yleensä mulla on nenä kiinni kirjassa tai plärään puhelinta  ja poikaystävä pelaa.

Vaikka arki ei ole jatkuvaa pussailua ja toisen kyljessä kiehnäämistä, se ei kuitenkaan tarkoita kuoliniskua läheisyydelle. Mulle hellyys ja läheisyys on tosi tärkeitä, mutta arjen myötä olen oppinut myös sen, ettei kaiken tarvitse olla aina niin romanttista ja kiihkeää, vaan pusu aamulla ennen töihin lähtöä ja kainalossa nukkuminen on myös niitä suhdetta tukevia asioita. Lisäksi meillä on vielä niin ahdas sänky, että öisin tulee aina nukuttua kainaloikkain :D, tadaa:

Pidempäänkin jatkunut arki ei tarkoita sitä, ettei toisesta enää oppisi uusia asioita. Mää ihmettelin aluksi poikaystävän tapaa laittaa juusto leivälle aina päälimmäiseksi, mutta nyt yli vuoden yhdessä asumisen jälkeen huomasin ja ihailen sitä, ettei hän koskaan lähde mun typerään kiukutteluun mukaan, vaan pysyy aina rauhallisena. Rakas on myös tosi huomaavainen ja kun täyttelin kyllästyneenä opintokokonaisuuksien lomaketta, niin hän laittoi mulle piristykseksi Ensiferumia soimaan, vaikka ei folk metallista suuresti perustakaan. Musiikki on meillä muutenkin olennainen osa arkea ja vinyylit on tosi ahkerassa käytössä:

Arki saattaa kuulostaa myös pelottavalta sanalta ja onhan se aluksi sellaista jännittämistä, että miten kaikki lähtee sujumaan ja millaisia kompromisseja on edessä. Meillä kumpikin on tullut vastaan esimerkiksi siisteydessä: poikaystävä korjaa enemmän tavaroitaan oikeille paikoilleen, mutta mää en ole enää mikään siivouspoliisi, vaan oikeestaan se pieni sotku onkin kotoisaa. Arki lähti meillä kaiken kaikkiaan sujumaan nopeasti ja onhan tää edelleen tosi ihanaa, suorastaan: