Se tunne, kun katsoo peiliin ja on kerrankin tyytyväinen näkemäänsä. Tai ylittää itsensä ja on siitä ylpeä. Tai sitten saa suuren urakan päätökseen ja on iloinen itsensä puolesta. Mutta mitä tekee suomalainen sekuntin sadasosan jälkeen näiden tunteiden ilmestymisestä? Vähättelee itseään: "Ei se nyt niin suuri työ ollut." "Enhän mä mitenkään kaunis ole, vaan ihan tavallinen. Eiku apua, oonkohan mä sittenkin vähän lihonnut?" Tai: "Mitäs nyt tuosta! Kaikkihan siihen olisivat pystyneet!" Kuinka moni myöntää ajattelevansa näin? Varmaan meitä on aika suuri joukko.
Suomalaisessa kulttuurissa on todella paljon hyviä juttuja: osataan arvostaa aitoutta ja luonnollisuutta sekä ollaan rehellisiä. Ja vaatimattomia. Vaatimattomuus on toki monissa asioissa hieno piirre, mutta täällä se tuntuu menevän yli. Ei uskalleta myöntää itselle, että on pärjäävä, menestyvä, kaunis tai edes hyvä jossain. Jos ihminen kaipaa kehuja, hän vähättelee itseään. Tai haukkuu. "Mää oon niin tyhmä! Ja ruma! Ja läski!" Totta kai näiden väittämien kanssa voi olla tosissaan, mutta kyllä niillä kehujakin haetaan. Myönnän, olen tehnyt myös itse niin. Sillä tavalla olen saanut kehuja, kun olen niitä kaivannut, mutta en ole sallinut positiivisia ajatuksia itseäni kohtaan. Ne pitää kuulla joltain muulta. Tai sitten epäilee olevansa itse väärässä ja tarvitaan se vahvistava mielipide kun oma ei riitä.
Vaikka vaatimattomuus kuuluu suomalaiseen kulttuuriin, uskon, että ympäristöllä on vaikutuksensa monessa muussakin mielessä. Mulla on aina ollut ihana ja kannustava perhe, joten sieltä se jatkuva itsensä vähättely ei ole tullut, vaan sieltä mun hauras itsetunto on saanut vahvistusta ja tukea vaikeinakin aikoina. Kaikki ihmiset mun ympärillä eivät ole kuitenkaan kohdelleet mua niin kuin olisi pitänyt ja silloin itsetunto on saanut kolhuja. Mikä siinä sitten on, että vaikka perhe ja kaverit ovat aina antaneet vahvistusta itsetunnolle hyvällä kohtelullaan ja kehuillaan, ne muilta tahoilta tulleet huonot kokemukset ovat päässeet niskan päälle ja määrittäneet sen, että mulla on huono itsetunto? Miksi se kaikki ihana ja kannustava ei ole voinut voittaa sitä hajottavaa ja lannistavaa? Kuuleeko ihminen paremmin negatiiviset kuin positiiviset asiat? Ehkä se on valitettavasti näin. Mutta ei sen aina tarvitse olla: silloin kun tunnistaa kiinnittävänsä huomiota enemmän solvauksiin kuin kannustuksiin, voi ihan tietoisesti vaihtaa suuntaa ja kuulla kehut haukkuja voimakkaampina. Ehkä silloin ihminen pystyy uskomaan, että ne kehut pitävät oikeasti paikkansa, eivätkä ole sääliä tai valetta, vaan vilpittömiä ja rehellisiä.
Ympäröivä maailma vaikuttaa meihin, mutta sen ei pitäisi määrittää meitä täysin. Vaikka itsetunto saisi pataan jatkuvalla syötöllä, viimeisen sanan tulisi kuitenkin olla aina itsellä. Kukaan ei saa alistua olemaan huono, ruma tai mitätön, jos itse on eri mieltä. Muiden mielipiteitä on tietysti hyvä kuunnella, mutta ei pidä kuitenkaan unohtaa myös sitä, mitä itsellä on asiaan sanottavaa. Toisaalta lannistaminen ja haukut eivät koskaan pidä paikkaansa, vaan rakentava kritiikki on asia erikseen.
Mitä sitten pitäisi tehdä? Pursuta ylpeyttä niin, että se tulee korvistakin ulos? Ehei. Ylitse vuotava ylpeys on yhtä huono vaihtoehto kuin jatkuva itsensä vähättely. Totuus löytyy sieltä keskeltä: ei pidä olla liian vaatimaton, eikä ylpeä. Mutta kuten aina, sen kuuluisan kultaisen keskitien löytäminen ei ole helppoa. Huonon itsetunnon kanssa tuntuu usein sitä, että se pienikin kehu tai kannustus itseä kohtaan on juuri sitä ylitse tursuavaa ylpeyttä. Kaikki kuitenkin tapahtuu omassa tahdissaan. Sen voin sanoa ihan omasta kokemuksesta: mä olen kamppaillut huonon itsetunnon kanssa useita, useita vuosia ja nyt vasta voin sanoa, ettei mun itsetunto möyri enää niin pohjamudissa kuin muutama vuosi sitten. Se oikeastaan istuu jo polvillaan ja joskus se nousee vielä kyykyn kautta omille jaloilleen.
Siinähän se hyvän itsetunnon määritelmä onkin: seisoo omilla jaloillaan, mutta ei lähde leijumaan kohti korkeuksia.
Onko teillä ollut vaikeuksia itsetunnon kanssa? Miten ne vaikeudet on voitettu?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti