Tatuointiturinoita

Olin seitsemän, kun iskä otti ensimmäisen tatuointinsa. Ihmettelin silloin, että eikö se oikeasti, siis ihan oikeasti koskaan katoa iholta. Ja kun selitettiin, ettei se todella tule katoamaan, mietin, että mitäs jos iskä joskus kyllästyy ja haluaakin kuvan pois. Samaan syssyyn luulin, etten itse tulisi koskaan ottamaan tatuointia, koska se on ikuinen.

Mutta toisin kävi. Kun olin 15 alkoi Miami Inkin ensimmäinen kausi (siis silloin kun ohjelma keskittyi oikeasti tatuointeihin, eikä kaiken maailman draamailuun) ja aloin pohtia, että olishan se oma tatuointi aika kiva ja pitäisi vaan harkita huolella millaisen kuvan ottaisin ja minne. Alusta asti oli selvää, että tatuointi ei olisi mikään älyttömän iso tai tulisi kauhean näkyvälle paikalle. Sitten vain piti miettiä, millaisen kuvan ottaisin. Ainakin sellaisen, jolla olisi jokin merkitys. Keksin idean melko pian: mulla on tosi harvinainen sukunimi, Keisalo (meitä on vähän päälle 20), ja muistan joskus pienenä miettineeni, että onpas hieno juttu. Mutta minkä idean sukunimestä ja suvusta voisi vääntää? Tähänkin löytyi vastaus aika nopeasti, koska iskän puolen suvulla, jolta tuo sukunimikin on peräisin, oli joskus kauan sitten aatelisarvo Venäjällä. Ja silloin nimi oli von Kayser ja tuo von johtuu siitä, että osa suvusta oli Saksasta. Aatelisarvoon liittyi myös vaakuna, jossa oli teksti Per Ardua Ad Astra eli vaikeuksien kautta voittoon. Siitä lähti sitten idea kehittymään ja sain ensimmäisen tatuointini 18-vuotissynttärilahjaksi:

Mitä tuo teksti sitten merkitsee minulle? Sen ei ole tarkoitus mahtailla jollain menneen ajan aatelisarvolla (eikä olis varaakaan, kun olen köyhä opiskelija) tai harvinaisella sukunimellä vaan se kertoo, mihin kuulun. Lisäksi tuon lauseen merkitys on tosi hieno ja on pätenyt jo niin monta kertaa, että senkin takia tatuointi on mulle tärkeä.

Toisen tatuointini otin pari vuotta sitten ja sen tarina ei ole läheskään yhtä syvällinen. Olin pitkään jo suunnitellut seuraavaa kuvaa ja sitten ykskaks keksin, että sehän on saniainen. Olen aina tykännyt saniaisista, koska ne ovat niin kauniita. Katsoin myös huvikseni, mitä saniainen symboloi ja se kertoo elämänilon löytymisestä ja lumouksellisuudesta. Nämä olivat mun mielestä ihan hyvät sanomat, vaikka otinkin saniaisen yksinkertaisesti vain siitä syystä, että pidän saniaisista.

Toppi: ?
Bolero: New Yorker
Housut: Gina Tricot

Kummankin kuvan olen käynyt ottamassa samassa paikassa eli Blue Dragon Tattoo Studiossa Helsingissä. Tekijä oli kummallakin kerralla eri, koska toinen oli erikoistunut teksteihin, toinen luontoon. Tuo paikka löytyi tosi helposti, koska iskä käy siellä myös ottamassa omat tatuointinsa, joten kauaa ei tarvinnut pohtia, minne menisi ja mikä on hyvä paikka.

Entä miten tästä eteenpäin? Olen suunnitellut vielä yhtä tatuointia, joka symboloi äidin puolen sukua ja olen ajatellut ottaa sen vasempaan nilkkaan. En tiedä vielä tarkkaa ajankohtaa milloin sen otan, mutta iskä on luvannut kustantaa sen kuvan valmistujaislahjaksi kun saan kandinopinnot päätökseen nyt helmikuun aikana. Sitten vai ajanvaraus ja odottelu, niin eiköhän joskus keväällä nilkassa komeile uusi tatuointi!

Millaisia tatuointitarinoita tai -haaveita teillä on?