Olen taas luvannut itselleni, että TÄNÄ vuonna otan itseäni niskasta kiinni ja syön herkkuja vain viikonloppuna. Ja vaihteeksi tämä lähti vähän takkuilevasti käyntiin, koska joka päivä tulee syötyä jotain hyvää, vaikkakin vain vähän: maanantaina pieni kipollinen sipsejä, tiistaina puolestaan kourallinen, eilen pieni pala jätskiä ja muutama joululta jäänyt karkki ja tänään laukun pohjalle unohtunut toffee (käärepaperissa kuitenkin, niin alas en sentään vajoa, että vetäisin nuhjuisia karkkeja laukun pohjalta, vaikka kaukana sekään ei ole). Sokerinhimoa olen yrittänyt hallita syömällä tasaisin väliajoin, korvaamalla herkkuja vähäsokerisilla rahkoilla, rusinoilla ja smoothieilla, mutta kuitenkin herkuista vieroittautuminen arjen ajaksi on niiiin vaikeaa.
Mulla ei ole koskaan mun pienen elämän aikana ollut ongelmia painon kanssa, vaan ihan sopivissa mitoissa ollaan pysytty. Kuitenkin ihmisellä yleensä jossain vaiheessa sitä painoa alkaa kertymään helpommin ja haluaisin siihen mennessä saada herkkujen mättämisen hallintaan, alkoi se painon herkempi kasaantuminen sitten kaksvitosena (joka jo uhkaavasti lähestyy) tai nelikymppisenä. Jos jokin tässä lohduttaa, niin se, että olen oppinut fiksun ruokailun periaatteet jo pienenä: on aina tehty kotiruokaa ja syöty arkena terveellisesti, mutta pidetty kuitenkin niitä herkuttelupäiviäkin viikonloppuna. Liikun myös onneksi paljon, joten ainakin homma pysyy edes auttavasti tasa-painossa.
Mää luulen, että sokeririippuvuus johtuu mun kohdalla siitä, että olen tunnesyöjä: palkitsen ja lohdutan itseäni herkuilla. Ja se syy voi olla ihan vain se, että saan tentin tehtyä tai vastapainona ahdistuksen saa loihdittua pois suklaalla. Vaikeaa on vielä se, että tiedostan ongelman, mutta silti, silti en osaa hillitä itseäni, vaan eksyn jotenkin mystisesti meidän keittiönkaapin herkkukorin luokse viimeistään, kun istumme illalla sohvalla ja katselemme telkkaria. Koska telkkarin töllöttäminenhän on ylivoimaisen vaikeaa, jos ei saa puputtaa jotain siinä samalla. Tätä ongelmaa olen kuitenkin yrittänyt ratkoa rusinoiden ja pähkinöiden napostelulla tai sitten neulon kaulahuivia (ainoa asia, jonka puikoilla osaan) ja niistä on ollut onneksi ainakin vähän apua.
Jotain hyvää ruokatavoitteiden kanssa on onneksi saavutettu. Olen oppinut syömään säännöllisemmin ja lisännyt marjojen, hedelmien ja vihannesten osuutta. Ja lounaasta on tullut tutumpi käsite, mitä se ei tosiaankaan ole aiemmin ollut. Saatan välillä paistaa ihan vain wokkivihanneksia tai tehdä yksinkertaisen pinaattikastikkeen (eli ihan vaan pinaattia, jogurttia, suolaa, pippuria, jeeraa ja kurkumaa) ja vetäistä sen pastan kanssa. Eli ei se lounas niin kauheasti vaivaa vaadikaan. Ja onneksi joitain asioita ei ole tarvinnut muuttaa ollenkaan: tehdään poikaystävän kanssa ruuat itse, mikä on aina se terveellisempi vaihtoehto.
Mä luulen, että ruokaremppa ei siis ole vielä mennyt ihan harakoille, vaan se ainoa puuttuva asia on itsekuri. Mun nyt vaan pitäis hillitä itseni ja kävellä tyynesti karkkihyllyjen ohi ja välttää keittiönkaapin herkkukorin houkutus. Siitä tulee varmasti vaikeaa, mutta en suostu uskomaan, että mulla on niin olematon itsekuri, etten siihen pystyisi. Nyt vaan tahtoa mukaan ja taistoon makeanhimoa vastaan!
Ja hei, tässä teille vielä puolukkasmoothieohje, jolla olen saanut herkkujenhimon taipumaan, ainakin välillä:
Tarvitset:
1 dl puolukoita
1 banaani
2 dl luonnonjogurttia
hieman hunajaa
Ainekset hurautetaan blenderissä ja tadaa, smoothie on valmis!
Löytyykö täältä muita herkkuriippuvaisia? Entä miten olette saaneet makeanhimon kesytettyä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti