Kuten mun tämän vuoden tavoitteista huomaa, olen vakaasti päättänyt nousta tästä saamattomuuden suosta, etenkin kirjastosakkojen kohdalla. Ja muutenkin. Tuntuu, että välillä kaikki mahdollinen jää vain roikkumaan ja siirrän sen hamaan tulevaisuuteen: "Emmää tänään viitti." Silloinhan se tuntuu hyvältä ratkasulta, mutta pidemmän päälle alkaa ahdistaa, että miksi ihmeessä en ole vieläkään hoitanut sitä ja tätä. Ja sitten kun vihdoin hoidan, niin ihmettelen miksi lykkäsin tätä hommaa älyttömän kauan, kun kerta on niin helppoa ja aikaakin meni vähän.
Pahimmat saamattomuuskohtaukset mulla liittyy selvästi opiskeluun: joku asia stressaa liikaa, joten jätän sen tekemättä. Tämä ei onneksi koske tenttejä tai tehtäviä tiukalla deadlinellä (huh), mutta sellaiset asiat, jotka on aikaa hoitaa ennen valmistumista, niin niitähän mä lykkään senkin edestä. Hyvä esimerkki on mun kypsäri: tein kandintutkielman kaksi vuotta sitten ja vasta kuukausi takaperin lähti kypsäri arvioitavaksi. Toinen opiskeluihin liittyvä lykkäyksen kestokohde on tentit, joista en ole varma, että osaan ne asiat. Yksi tällainen on rakas saamenhistorian kurssi: ensin pudottauduin kurssilta, kun tentti lähestyi ja en tajunnut mitään ja toinen samanlainen stoori saamenhissan kanssa oli viime syksynä, kun kirjatentti lävähti liian nopeasti eteen. Nyt sitten väkerrän esseetä, jonka olen vakaasti päättänyt saada tämän viikon loppuun mennessä matkaan kohti arviointia.
Mekko ja sukkikset: H&M
Saapikkaat, rakkaat punahilkkakengät: Zalando
Toinen saamattomuusongelma on ne asiat, joista seuraa jotain hankalaa. Ensimmäiseen kategoriaan kuuluu mun rakas arkkiongelmani kirjastosakot. Kierrehän alkaa siitä, että tajuan lainojen olevan myöhässä, mutta ahdistaa mennä katsomaan, kuinka paljon olen velkaa. Ja tästä se lumipalloefekti lähtee, joka viime kerralla päättyi parinkymmenen erkin (iso summa opiskelijalle) sakkoihin. Mulle ei onneksi käy näin laskujen kanssa, koska niissä maksamatta jättämisen seuraukset on paljon pahemmat. Tälle vuodelle yritän siis vakaasti olla kerryttämättä ensimmäistäkään kirjastosakkoa ja sillä sipuli.
Ja sitten kolmantena on niiden asioiden lykkääminen, jotka ahdistavat. Tämän voi tiivistää yhteen pääpelkoon: hammaslääkäri. Mulla on ollut kuoppainen alku hammaslääkärireissujen kanssa: ensimmäisellä kerralla vedettiin hammas, toisella kerralla paikattiin kiiltovaurio ja kolmannella laitettiin raudat. Ja tadaa: hammaslääkäripelko taattu! Niinpä lykkäsin hammastarkistusta nyt aikuisena kahdeksan vuotta, kunnes lopulta uskalsin viime vuonna mennä. Kahdeksan vuoden hammaslääkärireissujen karttelu maksoi mulle viisi reikää ja ientulehduksen. Nyt se kaikki on onneksi hoidettu ja jatkossa kynnys mennä hammaslääkäriin on pienempi, koska tiedän, että tarvittaessa voin pyytää esilääkitystä.
Mihin se kaikki tehokas aika sitten kuluu? Sohvalla, salilla, Netflixiä töllöttäessä tai nenä kiinni kirjassa. Mun syksyn suurin urakka oli katsoa kaikki RuPaul´s Drag Racen kaudet putkeen ja onnistuin siinä kuukaudessa (!). Ja sehän on just sellanen sarja, ettei tartte ajatella mitään, ainakaan ahdistavia opiskelujuttuja, kasvavia kirjastosakkoja tai mitään muuta tehtävälistalla olevaa. Ja kaikkea ikävää ja tylsää on mahdollista vältellä ties kuinka kauan: saatan vaikka siivoilla mieluummin kuin lukea tenttiin.
Luulen, että kotirouvailu on laiskistanut mua vähän. Kun ei pidä varsinaisesti mennä minnekään, luennolle tai joka päivä töihin, niin se tekee olon paljon veltommaksi. Kaipaankin sitä, kun aamulla on herätys päällä ja tarvitsee mennä jonnekin. Olen yrittänyt pitää jotain samanlaista meininkiä yllä käymällä aina aamulla salilla, mutta ei se ole kuitenkaan sama asia. Pitää nyt vaan ihan hulluna toivoa, että saisin kesäduunia. Ja viimeistään ensi syksyllä alkaa taas se kauan odotettu luentoarki.
Mutta miten se laiskiainen saadaan sohvalta ylös? Jossain vaiheessa kyllä se tekemättömien juttujen aiheuttama ahdistus kasvaa sen verran suureksi, että ne asiat on pakko tehdä, mutta haluan saada kaiken tehtyä ennen sitä tunnetta. Kokeilen ainakin, jos kalenteri olisi se taikasana, jolla tähän hullunmyllyyn saataisiin joku järjestys. Ainakin kirjasakkojen kohdalla luulisi toimivan: eräpäivä vaan ylös. Ja sitten to do -listat kokeiluun kans! Haluan tietää tuntuuko se suoritettujen tehtävien yliviivaaminen niin mahtavalta kuin sanotaan. Luulen, että ainakin mulla auttaa myös se puhelimen pläräämisen
vähentäminen (myös tän vuoden tavoite), koska jään usein vaan
puhelimelle selailemaan instaa, blogeja ja älyttömiä keskusteluja, kun pitäisi tehdä jotain oikeasti hyödyllistä.
Päällimmäisenä yritän kuitenkin pitää sen fiiliksen kun kaikki on tehty ja voi ottaa ihan rennosti loppupäivän. Silloin on niin kevyt olo, eikä tarvitse kantaa huonoa omaatuntoa tekemättömistä tehtävistä. Siirtäminenkin kun helpottaa oloa vain hetkeksi. Nyt vaan sohvannurkasta ylös ja hoidettavien asioiden kimppuun! Tuntuu se vapaa-aikakin paremmalta, kun ei ole miljoonaa juttua roikkumassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti