maanantai 6. helmikuuta 2017

Asperger: leima vai vahvuus

Kirjoitin muutama viikko sitten postauksen (löytyy täältä) siitä, kuinka Aspergeriin liityy kaikenlaisia stereotypioita, jotka istuvat niin pirun tiukassa, että vaatii paljon työtä päästä niistä eroon. Stereotypiat ovat synnyttäneet jo oman muottinsa: olen huomannut, että monissa, yleensä jenkkileffoissa tai -sarjoissa on se yksi kiintiöaspergeri, joka on lähes poikkeuksetta totuuksia töksäyttelevä, epäempaattinen, sosiaalisesti kömpelö ja homssuinen ikineitsyt, joka viettää kaiken mahdollisen vapaa-aikansa fysiikan kaavojen parissa ja kyselee sitten kaikilta, että kiinnostaako kosmos. Eikö tunnukin ihanalta ajatukselta, että läntätään tähän muottiin vain Aspergerin perusteella? Ja sitten saa todistella kaikille suuna päänä, että ehei, ei syndrooma tee meikäläisestä sellaista. 

 Takki: kirppari
Toppi: ?
Housut: Vero Moda

Onneksi nykyään on havahduttu siihen, että myös aspergerit (oho, ajatella!!) ovat omia ainutlaatuisia itsejään ja voivat elää samanlaista, itsenäistä elämää töineen, opiskeluineen, ihmissuhteineen ja menoineen kuin kuka tahansa muukin. Tietysti on myös enemmän tukea tarvitsevia, mutta on todella väärin leimata koko porukka yhdeksi identtiseksi massaksi, puolin ja toisin.

Ihana juttu on, että viime vuosina nais-aspergereiden oireiden on huomattu poikkeavan paljon miesten oireista: naisilla on vähemmän erityismielenkiinnonkohteita, kommunikaatiovaikeuksia ja sosiaalista kömpelyyttä. Tällä tavoin käsitys oirekuvasta laajenee. Sääli vain, että näillä tiedoilla kestää kovin kauan levitä tutkimuksista ja yhdistysten sivuilta ihan yleiseksi tiedoksi kaikkien keskuuteen. Niin kauan kun näin ei ole vielä tapahtunut, kannan leimaa, jonka sisältämiä käsityksiä vastaan taistelen. Joudun selittämään kerta toisensa jälkeen, kuinka yksi piirre, Asperger, ei tee minusta tietynlaista. Tai määrää koko elämäni sisältöä, luonnettani tai ylipäätään kerro millainen minä olen. Minä määritän Aspergerin, ei se minua. 


Elämä Aspergerin kanssa ei ole kuitenkaan vain ja ainoastaan leiman kantamista otsassa, vaan se on omalla tavallaan myös vahvuus. Jotkin piirteet ovat pelkästään hyviä, kuten hyvä muisti, lahjakkuus jossain, vahva oikeudenmukaisuus, asiantunteva ote tai asiakeskeisyys. Kuten kaikki muutkin Aspergeriin liittyvät piirteet, myös nämä vaihtelevat yksilöittäin. Itselläni on tarkka muisti ja olen hyvä kielissä. Oikeudenmukaisuus on minulle myös äärimmäisen tärkeää, mutta luulen sen tulevan enemmän siitä, että se on ollut aina perheessäni tärkeä arvo. 

En kuitenkaan tarkoita vahvuuksilla pelkkiä Aspergeriin liittyviä hyviä puolia, vaan myös Aspergerin hyödyntämistä vaikkapa muiden auttamiseen ja asenteiden muuttamiseen. Omalla kohdalla se on merkinnyt kokemusasiantuntijaksi kouluttautumista sekä vertaistoiminnan suunnittelua ja pyörittämistä. Havahduin parisen vuotta sitten, että koska Aspergerin oireiden voimakkuus vaihtelee todella paljon, se pitäisi ottaa vertaistoiminnassa huomioon. Niinpä perustin lieväoireisten nuorten AS-aikuisten ryhmän, jota aluksi pyöritin pk-seudulla, muuta muuttoni myötä siirsin toiminnan tänne Jyväskylään. Vertaistoiminta on ollut minulle tärkeää ja on ollut hienoa saada olla jollain tavalla avuksi.


Ja miten niitä asenteita sitten muutetaan? Elämällä ihan sitä omaa arkeaan ja siinähän se näkyy samalla ihmisten kanssa aikaa viettäessä, kuinka monimuotoinen syndrooma onkaan kyseessä. Itselleni myös bloggaaminen on pieneltä osalta tässä tehtävässä. Vaikka en halua tehdä pelkkää Asperger-asiaa tursuavaa blogia, toivon, että näistä pienistä arjen palasista on nähtävissä se yksi Aspergerin laajan kirjon sävy ja laajentaa käsityksiä siitä, että ei ole vain yhtä tyyliä olla aspergeri.


Leima vai vahvuus? Mielestäni ei ole vain yhtä totuutta. Niin kauan kun on stereotypioita, se on leima. Niin kauan kun on auttamista ja tiedon levittämistä, se on myös vahvuus. Toivon, että jonain päivänä voin sanoa ihan vain ohimennen, että hei, mulla on Asperger, ilman, että otsaani täräytetään heti stereotypioita vilisevä leima. Ehkä sekin päivä joskus koittaa ja sen eteen aion tehdä työtä käyttämällä Aspergeria vahvuutena.

2 kommenttia:

  1. Terve!

    Allekirjoitan em. tekstisi täysin. Minulla on myös diagnosoitu asperger ja olen paljon myös pohtinut näitä järjettömiä stereotypiota joita as-
    henkilöihin liitetään. Pääni kyllä seilaa jatkuvasti määrittelemättömässä ulottuvuudessa x mutta ei se tee minusta vielä sademiestä tai naista (yleisen biologisen määritelmän mukaan olen tosin mies mutta, kuten miesasseilla yleensä, sukupuoli-identiteetti on melkoisen neutri). Toivottavasti psykologit joskus eksyisivät lukemaan tälläisiä blogeja niin silloin he voisivat viimein alkaa tajuta tämän syndrooman erilaisia vivahteita eikä esim. mt-puolella as-henkilöitä yritettäisi jatkuvasti, edelleen, mutta ei toivottavasti iankaikkisesti niputtaa samaan sarjaan esim. traumoista tai dissosiatiivista häiriöistä kärsivien kanssa.
    Onko Jkl:n seudulla siis vertaistukitoimintaa as-henkilöille? Minun pitäisi muuttaa Jkl:n opiskelemaan ja jonkinsortin vertaistuki voisi olla hyväksi. Nämä nepsypiirteet nimittäin jumittavat opiskeluja aika pahasti ja ihmiskontaktit tuolla yliopistolla ovat olemattomat. Kiitoksia vielä näistä kirjoituksista. T: Tähtientakainen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka!

      Stereotypiat istuvat kyllä niin valitettavan tiukassa, mutta onneksi niitä vastaan voi taistella olemalla ihan vain oma itsensä ja sitä kautta näyttää millaista (ja kuinka monimuotoista) Asperger oikeesti on. Ja muuten tosi kiva kuulla että näistä mun höpöttelyistä on ollut apua!

      Jyväskylässä on mun tietääkseni vertaistoimintaa aika vähän, mutta mää pidän täällä ryhmää lieväoireisille nuorille AS-aikuisille. Laita vaikka viestiä niin voin kertoo meidän toiminnasta enemmän: esmeralda.keisalo@gmail.com.

      Poista