Olen monesti höpötellyt kotirouvailustani, mutta millaista se elämä ilman luentoja ja vakituista työtä oikeasti on. Tässäpä kurkkaus kotirouvan peruspäivään, joka oli ehkä vähän tavallista hektisempi, mutta sehän oli vain plussaa!
8.00 Puhelimen herätys soi. Menen puoli kymmeneksi töihin, mutta haluan aina itselleni sen aamuhetken, jolloin voin lukea, syödä aamupalaa rauhassa ja meikata ilman kiirettä. Tavoitteissani olen onnistunut sen verran, että puhelin ei enää ole aamupalapöydässä mukana, vaan kirja, jes! Tällä hetkellä on menossa Maeve Binchyn Talo Dublinissa. Tarina kertoo naisesta, jonka mies on elänytkin koko heidän 15 vuoden avioliittonsa ajan kaksoiselämää. Niinpä nainen päättää vaihtaa toisen, yhtä epätoivoisessa tilanteessa olevan naisen kanssa koteja kesäksi. Mun mielestä siitä ei vain pääse yli eikä ympäri, että parhaimmat kirjat tulee Irlannista: tarpeeksi kevyttä tarinaa nykypäivästä, mutta myös asiaa löytyy. Eli ihan parasta!
Päivän asuksi valikoitui tällä kertaa Vero Modan feikkinahkahousut, musta toppi ja New Yorkerin pitkä pitsitakki. Näistä kuvista näkee myös hyvin sen, kuinka vaikea yksiössä on elää, kun on liikaa tavaraa ja liiiian vähän tilaa. Paperirullat ovat siis mun töitä elävänmallin piirrustuksesta ja olisi ihan kiva lykätä ne jonnekin muualle pois nurkasta. Seuraavan kämpän ehdoton kriteeri meille onkin suurempi neliömäärä. Ja se, että lemmikit sallitaan (juu, ei oo yhtään koirakuumetta ei...)
Mutta asusta vielä: korut on mulle omassa tyylissä tosi tärkeitä, koska niillä voi tuoda asuun uutta ilmettä ja kaikilla mun koruilla on myös tosi paljon tunnearvoa. Kuvan linturiipuksen sain äidiltä joululahjaksi muutama vuosi sitten ja se on ehdottomasti yksi mun suosikeista.
9.30-14.30 Olen töissä. Työmatka on ihanan lyhyt, vain 10 minuuttia kävellen. Päivä meni töiden parissa mukavasti ja viihdyn muutenkin hyvin henkilökohtaisena avustajana.
14.40 Olen taas kotona, mutta aikaa ei ole paljon, koska olen sopinut kaverin kanssa, että menemme salille. Niinpä nopea meikkien pesu ja vaatteidenvaihto kohta menoksi. Samalla viskon laukkuun vaihtovaatteet, pyyhkeen ja meikkipussin, koska menen suoraan salilta vetämään lieväoireisten Asperger-aikuisten vertaisryhmää.
15.20 Lähden salille. Ehdin nähdä poikaystävää ihan nopeasti, kun hän tulee töistä kotiin samaan aikaan, kun mä taas lähden. Tunti alkaa vasta neljältä, mutta sinne tarvittava lippulappunen pitää lunastaa automaatista viimeistään kymmenen minuuttia ennen ja lunta tuli sen verran paljon, että halusin varata aikaa vähän enemmän, koska tunnetusti liikenne menee sekaisin joka vuosi, kun lunta tulee, ja sama seuraavana vuonna. Ja sitä seuraavana. Mutta turvallisuus ennenkaikkea!
16.00 Peppu-vatsa -tunti alkoi ja oli kyllä hauskaa! Ja rankkaa! Tuli ihan kunnolla hiki ja tunnin jälkeen oli ihana päästä heti virkistävään suihkuun. Sen jälkeen meikkasin, vaihdoin vaatteet vähän edustuskelpoisempiin ja lähdin vähän ennen puoli kuutta taapertamaan kompassille, jonne olimme vertaisryhmäläisten kanssa sopineet yhteislähdön.
17.30 Vertaisryhmä jatkuu pitkästä aikaa. Meitä oli tällä kertaa paikalla kolme plus mää. Tällä kertaa menimme Miriam´siin istumaan ja höpöttelemään. Ryhmän ohjaajana on helppo toimia, koska ryhmäläiseni ovat myös lieviä tapauksia, joten keskustelun voi antaa mukavasti soljua omaan suuntaansa. Pääasia on se kokemusten vaihtaminen ja sitä kautta tuen saaminen. Niin ja Miriam´'s on aivan ihana paikka: tosi viihtyisä ja sisustukseen on panostettu ihan vessaakin myöten, kun on taulutkin seinillä, kuten kollaasin ehaanasta (ja ehkä vähän nolosta) peiliselfiestä voikin huomata.
19.30 Vertaisryhmän tapaaminen päättyy ja huomaan, ettei kahvi vaan sovi mulle: kahviövereihin riittää mulla selvästi vain ja ainoastaan yksi vaniljalatte. Menen odottamaan poikaystävääni Forumiin kahvin aiheuttamissa hervottomissa fiiliksissä. Sitten käymme kaupassa ja köröttelemme bussilla kotiin.
21.30 Syömme tänään ranskalaisen mallin mukaan eli tosi myöhään. Poikaystävä on laittanut ruuaksi hampurilaisia, johon hän on tehnyt pihvit ja aivan ihanaa karamellisoitua sipulia. Illallisen kruunasi vielä Family Guyn uusi kausi, jossa on paljon Asperger-läppää! Mää tykkään!
23.00 Kömmin poikaystävän kainaloon nukkumaan ja mietin mitä unien leffateatterilla on tälle yölle tarjota.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti