Ystävänpäivän kunniaksi päätin omistaa postauksen rakkaalle poikaystävälleni, jonka kanssa ollaan kuljettu samaa polkua muutama vuosi. Muutama vuosi tarkoittaa, että yleensä silloin asutaan yhdessä ja arki on astunut kuvioihin. Tuo pelottava maanantaista perjantaihin jatkuva ajanjakso saattaa joidenkin mielestä kuulostaa kuoliniskulta kaikelle ihanalle söpöilylle, mutta mun mielestä se ei tosiaankaan mene niin. Okei, ehkä sitä söpöilyä ei ole enää jokainen minuutti, mutta tilalle tulee se, että tuntee toisen niin hyvin, että haluaa ylipäätään yhteisen arjen ja oppii myös arvostamaan niitä pieniä asioita, joita se rakas arjessa tekee, kuten vaikka sitä, että toinen on tehnyt ruoan valmiiksi, kun tulee töistä tai harrastuksesta nälkäkuoleman partaalla kotiin. Ihan parasta, puolin ja toisin!
Ajattelinkin tehdä postauksen, jossa kerron poikaystäväni parhaita puolia ja niitähän riittää! Joten höpinät sikseen ja hehkuttamaan:
- rakas ei tee mitään suuria romanttisia elkeitä, vaan näyttää tunteensa arjen pienillä asioilla, kuten kantaa aina kauppakassit, vaikka olisin voinut tehdä sen itsekin tai laittaa mulle viikonloppuna aamupalaa. Arvostan kaikkea sellaista enemmän kuin kukkakimppua tai siirappista rakkaudentunnustusta.
- poikaystävän käytännöllinen ja rauhallinen luonne: ei hermostu melkein koskaan, vaan selvittää asioita ihan rauhassa. Muistan, kun meiltä hajosi levysoitin ja rakas vain rauhallisesti otti sen pöydälle, katsoi mikä on vialla ja korjasi sen hetkessä. Ilman yhtäkään kirosanaa. Mää taas kiroilen kuin merimies, kun kone ei toimi HETI tai onnistun hajottamaan jotain.
-maailman luotettavin
- ulkonäkö ja tyyli. Vaikka ne eivät olekaan tärkeimmät asiat, niin kyllä ne silti merkkaa totta kai. Rakkaalla on ihanat silmät ja hymykuopat. Tuo jätkä on vielä tyyliltään kaiken huipuksi kasarihevari ja viiksetkin löytyy. Okei, olin aluksi viiksiä vastaan, mutta totuin niihin yllättävän nopeasti. Ja nyt ihmettelisin, jos ne yht´äkkiä katoaisivat!
-hän osaa tehdä maailman parasta jätskiä! Bravuurina on viskijäätelö, mutta kaikki muukin mahdollinen onnistuu!
- jos mulla on huolia tai stressiä, rakas kuuntelee aina ja auttaa parhaansa mukaan. Hän kuitenkin osaa suhtautua mun murehtimiseen myös huumorilla ja se on hyvä! Olen itsekin hänen avullaan tajunnut, ettei kaikki asiat elämässä ole aina niin pelottavia.
- ei lähde koskaan mun typeriin kiukutteluihin mukaan. Ei olla vielä riidelty kunnolla, koska kummallakin on se asenne, että kaikesta voi mieluummin keskustella kuin huutaa. Mun kiukuttelut ei hänen mielestään ole myöskään riidan aihe, koska kuulemma muistutan äkäistä angorakania kiukkuillessani, joten en ole ehkä sieltä vakavasti otettavimmasta päästä silloin, hehee!
-murre! Kunnon jyväskyläläinen puhetapa. Se on yksi niistä asioista, joihin hänessä ihastuin.
- Keksii aina pieniä kivoja ylläreitä, kuten suunnitteli vievänsä mut Harjun paperiin (josta nuo ihanat kortitkin ovat), mutta se oli jo ehtinyt mennä kiinni. Tällä viikolla sitten uusi yritys!
- häntä kutsutaan omassa kaveripiirissään Suomen täydellisimmäksi mieheksi ja voin sanoa, että se pitää paikkansa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti